Mut, veikot, muuttununna
On aika muinastaan.
Mä teit' en enään tunne,
Te ette muakaan.
Nyt ammateissa hyörii
Tuo entis-poikue,
Ja mielessänsä pyörii
Vaan nim' ja eläke.
Vuos'-takka hartioilla
Ne vaivoin kiivehtii
Tuon vuoren kaltamoilla,
Miss' Onnen temppeli;
Ja tällä kuuluisalla
On mitkä antimet?
Jää-sydän tähden alla
Ja kasvot keltaiset.
Kompa-runoja.
Keikari.
A.
Mintäh'en keikarin pää on pystymmällä, kuin muiden,
Tuolla kun naalaelee nauruna ihmisien?
B.
Tähkiä pellollas', näet, häilyelee tuhansittain;
Täysikö vai jyvätön nostaapi pään ylemmä?
Onneton rakastaja.
(Rouva Lenngrénin mukaan).