Hän joutui kokonaan mielenliikutuksensa valtaan. Hänen sanansa olivat sekä vakavia että liikuttavia, mutta koskivatko ne mitenkään Azizia. Ei lainkaan, Fieldingin käsityksen mukaan. Murhenäytelmään on mahdoton suhtautua kahdella eri tavalla, ja yhtä kiihkeästi kuin Turton toivoi voivansa kostaa tytön puolesta, Fielding toivoi voivansa pelastaa miehen. Hän tahtoi lähteä tiehensä, voidakseen keskustella McBryden kanssa, joka oli aina kohdellut häntä ystävällisesti ja joka oli yleensä melko järkevä, tyyniluontoinen mies.

— Tulin tänne asemalle juuri teidän vuoksenne, Heaslop-raukan viedessä mukanaan äitinsä. En luullut voivani tehdä mitään sen ystävällisempää. Aioin ilmoittaa teille, että tänä iltana on kerhossa virallinen kokous, jossa aiotaan keskustella tilanteesta, mutta uskallan nyt epäillä, haluatteko tulla sinne. Teidän käyntinne kerhossa ovat aina olleet varsin satunnaisia.

— Tulen varmasti, sir, ja olen hyvin kiitollinen kaikesta vaivasta, jota olette nähnyt minun tähteni. Saanko luvan kysyä, missä neiti Quested nyt on?

Piiripäällikkö vastasi viitaten kädellään; neiti oli sairas.

— Yhä vain pahempaa. Tämähän on vallan kauheata! Fielding sanoi osanottavaisesti.

Mutta piiripäällikkö katsoi häneen ankarasti senvuoksi, ettei hän ollut menettänyt malttiaan. Fielding ei ollut joutunut pois suunniltaan kuullessaan lauseen: »Vastikään Englannista saapunut englantilainen tyttö», eikä totellut kutsua astua rodun lippujen alle. Hän vaati vieläkin tosiseikkoja, vaikka lauma olikin päättänyt suhtautua juttuun kuin tunneasiaan. Mikään ei ärsytä angloindialaista enemmän kuin järjen lyhdyn sytyttäminen heti sen jälkeen, kun sen sammuttamisesta on päätetty. Kaikki Chandraporen eurooppalaiset riisuivat tänä päivänä normaalisen minänsä voidakseen sulautua yhteiskuntaan. He olivat sääliväisiä, vihaisia ja sankarillisia, näkemättä kuitenkaan nenäänsä pitemmälle.

Lopetettuaan keskustelun piiripäällikkö meni ulos laiturille. Siellä vallitsi täydellinen sekamelska. Ronny oli lähettänyt erään miehen hakemaan muutamia naisille kuuluvia pikkuesineitä, ja mies käytti tilaisuutta hyväkseen anastaen itselleen kaikenlaista, johon hänellä ei ollut lainkaan oikeutta. Muhammed Latif ei edes yrittänytkään estää häntä. Hassan tempaisi päästään turbaanin ja itki. Kaikki nuo kääryt, jotka oli hankittu niin suurella vaivalla, heitettiin laiturille ja tyhjennettiin auringonpaisteessa. Piiripäällikkö käsitti tilanteen silmänräpäyksessä, ja hänen oikeudentajuntansa pääsi voitolle, vaikka hän olikin suunniltaan vihasta. Hän sanoi sen, mitä oli sanottavakin, ja ryöstäminen lakkasi. Sitten hän ajoi huvilaansa päästäen tunteensa jälleen vapaasti riehumaan. Kun hän näki muutamia kuleja nukkuvan ojissa, tahi laitureilla istuvien liikemiesten nousevan seisoalleen tervehtimään häntä, hän ajatteli: »Kyllä tunnen teidät! Tämän saatte vielä maksaa. Panen teidät vinkumaan kuin porsaat».

Matka Indiaan — 15

XVIII

Herra McBryde, piirikunnan korkein poliisipäällikkö oli Chandraporen virkamiehistä järkevin ja parhaiten kasvatettu. Hän oli lukenut ja ajatellut melkoisesti, ja onnettomaan avioliittoon joutuneena hän oli suunnitellut itselleen kokonaisen elämänfilosofian. Hän oli kyynikko, mutta ei mikään mahtailija, ei menettänyt milloinkaan malttiaan eikä ollut epäkohtelias. Hän otti Azizin vastaan kohteliaasti, niin, melkein tyynnyttävästi.