— Sanoiko neiti mitään muuta?
— Näyttää siltä kuin jokin kaiku olisi pelästyttänyt häntä. Kävittekö te noissa luolissa?
— Näin yhden. Sielläkin kaikui. Oliko se koskenut hänen hermoihinsa?
— En voinut vaivata häntä kovin monilla kysymyksillä. Hän saa vielä kärsiä melkoisesti, kun hänen pitää todistaa. En mielelläni ajattele tulevia viikkoja. Toivon, että nuo Marabar-vuoret ja kaikki, mitä niissä on, lepäisivät meren pohjalla. Ilta illan jälkeen saimme katsella kerhosta niitä, eivätkä ne olleet muuta kuin viaton nimi… Kas niin, nyt se jo alkaa. Hänelle tuotiin nimikortti. Vakil Mahomet Ali, vangin lainopillinen neuvonantaja, pyysi puheillepääsyä. McBryde huokasi, antoi luvan ja jatkoi: — Kuulin paljon muutakin neiti Derekiltä, joka on vanha ystävämme ja puhuu peittelemättä. Hän kertoi teidän lähteneen hakemaan muita ja heti sen jälkeen hän oli kuullut kivien vyöryvän Kawa Dolin rinteellä ja nähnyt neiti Questedin juoksevan suoraan jyrkännettä alas. Neiti Derek oli kiivennyt ylöspäin jonkinlaista uomaa pitkin häntä vastaan. Kun hän oli kohdannut neiti Questedin, oli tämä ollut vallan suunniltaan, hänen kypäränsä oli pudonnut ja —
— Eikö hänellä ollut opasta mukanaan?
— Ei. Hän oli joutunut kaktuspensaikkoon, ja neiti Derek pelasti hänen henkensä tulemalla paikalle juuri silloin, kun hän oli alkanut huitoa ympärilleen. Sitten neiti Derek auttoi hänet autoon. Neiti Quested ei ollut voinut sietää indialaista autonohjaajaa, vaan oli huutanut: »Ajakaa hänet pois!», ja juuri se oli vienyt ystävättäremme oikeille jäljille. He ajoivat suoraan huvilaamme, ja siellä he nyt ovat. Siinä kaikki, mitä tiedän koko jutusta. Neiti Derek oli lähettänyt ohjaajansa teidän luoksenne, ja mielestäni hän on käyttäytynyt hyvin järkevästi.
— Minun ei kai sallita tavata neiti Questediä? Fielding kysyi äkkiä.
— Luulen, ettei se hyödyttäisi mitään.
— Pelkäsin teidän sanovan niin. Mutta tahtoisin niin mielelläni.
— Hän on nyt sellaisessa tilassa, ettei hän voi ottaa vastaan ketään.
Ja tehän tunnette sitäpaitsi niin vähän häntä.