Ahmed ja Karim juoksivat ilosta huutaen linnanvallin yli, niin että heidän valkoiset paitansa liehuivat tuulessa. Vihdoin he kohtasivat joukon vankejakin, jotka tyhmän näköisinä katselivat erästä vanhaa pronssitykkiä. — Kuka teistä armahdetaan? lapset kysyivät heiltä. Sillä illalla esiintyi ylimmän Jumalan kulkue, jolloin Hän koko valtiomahdin seuraamana poistui palatsista ja sivuutti vankilan, joka nykyjään sijaitsi kaupungissa. Kun Hän teki niin ja Bethesdan lammikon enkelin tavoin pani länsimaisen sivistyksen veden liikkeelle, vapautettiin aina joku vanki. Sen jälkeen Hänen oli määrä jatkaa matkaansa suurelle Mau-lammikolle, joka oli vieraskodin puutarhan pituinen, ja siellä tapahtuisi jotakin muuta, lopullinen jumalaksi julistautuminen, minkä jälkeen Hänen oli alistuttava unen kokemuksiin. Koska Azizin perhe oli muhamettilainen, se ei tiennyt mitään tästä, mutta vierailu vankilassa oli kaikille tunnettua. Vangit keskustelivat näiden hienojen ihmisten kanssa vapautumismahdollisuuksistaan hymyillen ja alasluoduin silmin. Lukuunottamatta nilkkoihin kiinnitettyjä rautakahleita he olivat muiden ihmisten näköisiä ja käyttäytyivät kuten muut. Viisi heistä, joita ei oltu vielä tuomittu, ei voinut toivoa armahdusta, mutta kaikki toiset olivat täynnä toivoa. Heidän mielestään ei ollut mitään eroa rajahin ja Jumalan välillä, koska molemmat olivat yhtä paljon heitä korkeammalla, mutta vartia oli saanut paremman kasvatuksen ja uskalsi kysyä hänen korkeutensa vointia.
— Hän paranee paranemistaan, vastasi lääkäri.
Nyt oli asia todellisuudessa niin, että rajah oli jo kuollut. Yön juhlallisuudet olivat rasittaneet häntä liiaksi. Mutta hänen kuolemansa salattiin, ettei juhlien loisto siitä himmentyisi. Hindulääkäri, yksityissihteeri ja muuan uskottu palvelija valvoivat ruumiin ääressä, sillä aikaa kuin Aziz oli ottanut velvollisuudekseen esiintyä kaupungilla kansan pettämiseksi. Hän oli pitänyt paljon hallitsijasta ja mahdollista oli, ettei hän saavuttaisi hänen seuraajansa suosiota, mutta hän ei voinut harkita sitä asiaa nyt, koska se harhakuvitelma, jonka luomisessa hän oli apuna, valtasi hänet itsensäkin. Lapset juoksentelivat sinne tänne pyydystellen sammakkoa, jonka he aikoivat panna Muhammed Latifin vuoteeseen. Heidän omassa puutarhassaan oli satoja sammakoita, mutta he tahtoivat välttämättä saada mukaansa sammakon täältä kummulta. He ilmoittivat näkevänsä alempana kaksi hellekypärää. Fielding ja hänen lankonsa kiipesivät siellä rinnettä pitkin pyhimyksen haudalle suomatta itselleen lepoa matkan jälkeen.
— Heitänkö kivellä? kysyi Karim.
— Siroittelemmeko heidän paistinpannuunsa jauhettua lasia?
— Ahmed, tule tänne, niin saat selkääsi ilkeydestäsi! Aziz kohotti kätensä lyödäkseen esikoistaan, mutta sallikin tämän sen sijaan suudella sitä. Hänestä tuntui suloiselta, että pojat olivat hänen mukanaan tällaisena hetkenä, hänen uskolliset ja rohkeat poikansa. Hän selitti heille, että englantilaiset olivat valtion vieraita, minkä vuoksi heitä ei saanut myrkyttää, ja kuten aina, pojat olivat kohteliaasti ja samalla innostuneesti samaa mieltä hänen kanssaan.
Molemmat muukalaiset menivät tuohon kahdeksankulmaiseen rakennukseen, mutta hyökkäsivät sieltä heti takaisin mehiläisten takaa-ajamina ja juoksentelivat sinne tänne huitoen käsillään. Lapset hihkuivat vahingonilosta, ja taivaasta tuli ihana sadekuuro, aivan kuin tynnyrin tappi olisi aukaistu. Aziz ei ollut aikonut tervehtiä entistä ystäväänsä, mutta nyt hän tuli tapauksen johdosta loistavalle tuulelle. Hän tunsi itsensä varmaksi ja voimakkaaksi ja huudahti: — Halloo, ovatko herrat joutuneet pulaan?
Toinen vieraista huusi mehiläisen pistäneen häntä.
— Istuutukaa vesilätäkköön, sir… niitä on täällä aivan tarpeeksi. Älkää tulko minun lähelleni. En voi niille mitään, ne ovat valtion mehiläisiä, mutta kirjoitan valituksen hänen korkeudelleen niiden käyttäytymisestä. Mitään todellista vaaraa ei ollut, sillä rupesi satamaan ja mehiläisparvi palasi silloin takaisin temppeliin. Aziz meni muukalaisen luo, veti pois muutamia piikkejä hänen ranteestaan ja sanoi: — Kas niin, rauhoittukaa ja olkaa mies.
— Mitä sinulle nykyjään kuuluu, Aziz? Sain vasta äsken kuulla sinun muuttaneen tänne, huusi Fielding hänelle jokseenkin välinpitämättömästi. — Muutamat pistot eivät luullakseni haittaa mitään.