Maantieteilijän oli yhdessä valtakunnan historioitsijan kanssa otettava selvä tuosta maasta.
Molemmat olivat yksimielisiä siitä, että Sinisaari oli surkea maa ilman sivistystä, valistusta, oppineisuutta, akaasioita ja rokotusta, että sitä ei oikeastaan ollut ollenkaan olemassa. Mutta pahempaa ei kai voisi tapahtua kenellekään ihmiselle eikä koko maalle kuin että se ei ollut ollenkaan olemassa.
Pafnutius tunsi itsensä rauhoittuneeksi.
Kun se kauniskukkainen lehto, jossa sijaitsi haltiatar Ruusunhengettären hyljätty palatsi, hakattiin, ja Pafnutius itse rokotti esimerkin vuoksi kaikki lähimmän kylän talonpoikavintiöt, odotti haltiatar ruhtinasta metsässä, jonka kautta tämä saapui takaisin linnaansa Antti ministerinsä kanssa. Siellä ahdisti hän ruhtinasta kaikenlaisilla puheenparsilla ja etenkin muutamilla ilkeillä taikaesineillään siinä määrin, että ruhtinas pyysi häntä taivaan tähden tyytymään elämään maan ainoassa ja siis parhaassa naisluostarissa, missä hän saisi mielensä mukaan hallita ja vallita välittämättä mitään valistusjulistuksesta.
Haltiatar Ruusunhengetär suostui ehdotukseen ja joutui tällä tavalla naisluostariin, missä hän kuten ylempänä on kerrottu, otti nimekseen Ruusunvihanta, mutta muutti sen sitten parooni Jeremias Kuuvalon hartaasta pyynnöstä Ruusunihanaksi.
TOINEN LUKU.
Tuntemattomasta kansanheimosta, jonka oppinut Ptolemeus Filadelfus keksi matkoillaan. — Kerkon yliopisto. — Kuinka ylioppilas Heikin pään yli lensi pari ratsastussaappaita ja professori Mooses Turnus kutsui ylioppilas Baltasarin teetä juomaan.
Niihin tuttavallisiin kirjeisiin, jotka maailmankuuluisa oppinut Ptolemeus Filadelfus kirjoitti ystävälleen Rudolfille laajoilta matkoiltaan, sisältyy seuraava ihmeellinen kohta:
"Tiedät, rakas Rudolf, etten pelkää ja kammoa koko maailmassa mitään niin kuin päivän polttavia säteitä, jotka kuluttavat ruumiini voimia ja jännittävät ja väsyttävät henkeäni siinä määrin, että kaikki ajatukseni sulavat sekavaksi kuvaksi, ja turhaan ponnistelen keksiäkseni sielustani yhden ainoankaan selvän hahmon. Tapaan sen vuoksi tällaisena kuumana vuoden aikana levätä päivisin ja jatkaa öisin matkaani. Niinpä olin matkalla viime yönäkin.
"Hevosmieheni oli läpinäkymättömässä pimeydessä erehtynyt oikeasta, mukavasta tiestä ja joutunut huomaamattaan viertotielle. Huolimatta siitä, että vaunujen kovat sysäykset paiskelivat minua syrjästä toiseen, niin että pääni, joka oli täynnä kuhmuja, muistutti pähkinöillä täytettyä säkkiä, en kuitenkaan herännyt syvästä unesta, johon olin vajonnut, ennenkuin syöksyin hirveällä nykäyksellä ulos vaunuista kovalle maalle. Aurinko paistoi kirkkaasti kasvoihini, ja aivan edessäni olevan puomin kautta näin suuren kaupungin korkeat tornit.