"Rauhoittukaa, armollisin herrani", jatkoi Antti, "voimme olla rauhallisia, niin pian kuin viisaasti lähdemme taisteluun näitä valistuksen vihollisia vastaan. Niin! Nimitän heitä valistuksen vihollisiksi, sillä he ovat käyttämällä väärin herra isänne hyvyyttä syypäät siihen, että tämä ihana valtio on vielä täydelleen pimeyden peitossa. He harrastavat vaarallista ihmeidentekemis-ammattia eivätkä kavahda levittämästä runouden nimellä salaista myrkkyä, joka tekee ihmiset aivan kykenemättömiksi edistämään valistusta. Sen lisäksi on heillä sellaisia sietämättömiä poliisinvastaisia tottumuksia, että heitä ei jo niiden vuoksi saisi sietää missään valistuneessa valtiossa. Niin esimerkiksi eivät nämä julkeat olennot ollenkaan häpeä lähteä, milloin heitä haluttaa, ajelemaan kautta ilmojen eteenvaljastetuin kyyhkysin, joutsenin, jopa siivekkäin hevosinkin. Mutta nyt kysyn, armollisin herra, kannattaako vaivan suunnitella ja panna käytäntöön taitavaa tullitaksaa, kun valtiossa on ihmisiä, jotka kykenevät heittämään kenelle kevytmieliselle kansalaiselle tahansa savupiipun kautta tullaamattomia tavaroita niin paljon kuin he haluavat Siis, armollisin herra, niin pian kuin kuulutetaan valistus alkaneeksi, poistettakoon haltiattaret. Poliisi piirittää heidän palatsinsa, heidän vaarallinen omaisuutensa takavarikoidaan ja heidät toimitetaan irtolaisina isänmaahansa, joka — kuten te, armollisin herra, Tuhannen ja yhden yön tarinoista tiedätte, — on Sinisaari."
"Meneekö tuohon maahan postia, Antti?" kysyi ruhtinas.
"Ei nykyään", vastasi Antti, "mutta ehkä voi sinne menestyksellä järjestää jokapäiväisen postinkulun, sitten kun valistus on pantu voimaan".
"Mutta, Antti", jatkoi ruhtinas, "eikö meidän menettelyämme haltiattaria kohtaan tulla pitämään kovana? Eikö hemmottelemalla pilattu kansa napise?"
"Sitäkin vastaan", sanoi Antti, "sitäkin vastaan tiedän keinon. Älkäämme lähettäkö pois kaikkia haltiattaria Sinisaarelle, armollisin herra, vaan pitäkäämme muutamat tässä maassa. Heiltä on vain otettava kaikki keinot vahingoittaa valistusta ja meneteltävä tarkoituksenmukaisesti, jotta he muuttuisivat valistuneen valtion hyödyllisiksi kansalaisiksi. Jos he eivät suostu menemään vakavaan avioliittoon, niin harjoittakoot ankaran valvonnan alaisina jotakin hyödyllistä ammattia, kutokoot sukkia armeijalle sodan aikana tai tehkööt muuta. Saatte huomata, armollisin herra, että ihmiset hyvin pian lakkaavat uskomasta haltiattariin, kun ne elävät heidän keskuudessaan. Se onkin parasta. Niin lakkaa kaikki mahdollinen napina itsestään. Mitä muuten tulee haltiattarien kapineihin, lankeavat ne ruhtinaan rahastoon, kyyhkyset ja joutsenet luovutetaan oivallisiksi paisteiksi ruhtinaan keittiöön. Siivekkäitä hevosia voidaan myös yrittää kehittää ja muodostaa hyödyllisiksi eläimiksi leikkaamalla niiltä siivet ja panemalla ne talliruokinnalle, jonka toivomme saavamme perilleajetuksi yhdellä kertaa valistuksen kanssa."
Pafnutius oli mitä suurimmassa määrässä tyytyväinen kaikkiin ministerinsä ehdotuksiin. Jo seuraavana päivänä pantiin toimeen, mitä oli päätetty.
Joka nurkassa upeili julistus valistuksen voimaanastumisesta. Samaan aikaan tunkeutui poliisi haltiattarien palatseihin, takavarikoi heidän koko omaisuutensa ja vei heidät pois vangittuina.
Taivas tietää mistä johtui, että haltiatar Ruusunhengetär oli kaikkien joukossa ainoa, joka oli joitakin tunteja ennen valistuksen voimaan astumista saanut tiedon siitä. Hän käytti tätä aikaa hyväkseen vapauttaakseen joutsenensa ja toimittaakseen talteen taikavoimaiset ruusukeppinsä ja muut kalleutensa. Hän tiesi nimittäin myöskin olevansa valittu jäämään maahan, mihinkä hän mukautuikin, vaikkakin hyvin vastenmielisesti.
Ylimalkaan eivät Pafnutius ja Antti voineet käsittää, miksi Sinisaarelle kuljetettavat haltiattaret ilmaisivat niin ylenmääräistä iloa ja vakuuttivat kerran toimensa perästä, etteivät he vähintäkään välittäneet siitä omaisuudesta, josta heidän oli luovuttava.
"Lopultakin", sanoi Pafnutius pahoilla mielin, "Sinisaari on paljon hauskempi valtio kuin minun maani. He piikkaavat minua koko julistukseni ja valistuksen vuoksi, joka nyt vasta oikein mahtaa menestyä!"