"Suloisin neitoni!" huokasi Baltasar sydämensä sisimmässä, kun Katariina, suloinen Katariina itse tarjosi hänelle kupillisen höyryävää teetä.
Mutta Katariina katseli häntä silmät loistaen ja sanoi:
"Täällä on rommia ja korppuja ja piparkakkuja, hyvä herra Baltasar.
Suvaitkaa käydä käsiksi mielenne mukaan!"
Mutta sen sijaan että olisi katsellut rommia ja korppuja tai piparkakkuja, puhumattakaan siitä, että olisi käynyt niihin käsiksi, ei hurmaantunut Baltasar voinut kääntää katsettaan, joka oli täynnä lämpimän rakkauden tuskaista kaihoa, pois suloisesta neidosta. Hän tavoitteli sanoja, jotka ilmaisisivat sisimmästä sielusta sen, mitä hän tunsi paraikaa.
Mutta silloin tarttui häneen takaapäin lujasti estetiikan professori, suuri, peräti vahva mies, käänsi hänet ympäri niin että häneltä läikähti lattialle enemmän teevettä kuin oli sopiva, ja huusi jyrisevällä äänellä:
"Parahin Lukas Kranach, älkää ryypätkö tuota kurjaa vettä, turmelette perinpohjin saksalaisen vatsanne. Tuolla toisessa huoneessa on kelpo Mooseksellamme kasattuna kokonainen varustus mitä kauneimpia reininviinipulloja. Käykäämme heti niiden kimppuun!"
Hän laahasi onnettoman nuorukaisen pois mukanaan.
Viereisestä huoneesta tuli heitä vastaan professori Mooses Turnus taluttaen kädestä pientä, hyvin kummallista miekkosta ja sanoi kuuluvasti:
"Tässä, hyvät naiset ja herrat, esitän teille mitä ihmeellisimmillä ominaisuuksilla varustetun nuorukaisen, jolle ei käy vaikeaksi saavuttaa teidän hyväntahtoisuuttanne ja kunnioitustanne. Hän on nuori herra Sinnober, joka vasta eilen saapui yliopistoomme ja aikoo opiskella lakitiedettä."
Heikki ja Baltasar tunsivat ensi silmäyksellä ihmeellisen kääpiön, joka oli portin ulkopuolella täyttä laukkaa ratsastanut heitä vastaan ja suistunut hevosen selästä maahan.