Baltasar aikoi vastata, mutta Prosper Alpanus astui sisälle.
"Nyt on varmaa", sanoi hän, "että tuo rujokas Sinnober ei ole juurikääpiö eikä menninkäinen, vaan tavallinen ihminen. Mutta pelissä on joku salainen taikavoima, josta minun ei ole vielä onnistunut päästä selville. Juuri siksi en vielä voi auttaakaan. Tulkaa taas pian luokseni, Baltasar. Mietimme, mihinkä sitten on ryhdyttävä. Näkemiin!"
"Te olette siis noita, herra tohtori", sanoi Heikki mennen aivan lähelle häntä, "ettekä voi kaikilla taikakeinoillanne päästä edes pienen, kurjan Sinnoberin kimppuun. Tietäkää siis, että pidän teitä kirjavine kuvinenne, nukkinenne, taikapeileinenne, kaikkine vastenmielisine romuinenne oikeana väärentämättömänä lurjuksena. Tuo Baltasar on rakastunut ja tekee runoja. Hänelle voitte syöttää mitä hyvänsä, mutta minuun nähden se ei käy päinsä. Olen valistunut ihminen enkä usko minkäänlaisia ihmeitä!"
"Käsittäkää asia niinkuin haluatte", vastasi Prosper Alpanus nauraen äänekkäämmin ja sydämellisemmin kuin hänen koko olemuksestaan päättäen olisi voinut uskoa. "Mutta joskaan en nyt juuri ole noita, niin kykenen kuitenkin suorittamaan muutamia hauskoja taidetemppuja."
"Ne olette oppinut Wieglebin taikakirjasta tai muualta!" huusi Heikki. "Mutta mestarinne te tapaatte professori Mooses Turnuksessa. Ei teidän sovi verratakaan itseänne häneen, sillä tuo rehellinen mies näyttää meille aina, että kaikki tapahtuu luonnollisesti. Hän ei ympäröi itseään millään tuollaisella salaperäisellä puuhailulla kuin te, herra tohtori. No niin, hyvästi vaan."
"Ei mutta", sanoi tohtori, "ette suinkaan eroa minusta noin vihaisena?"
Samalla hän siveli Heikin käsivarsia hiljaa alaspäin olkapäästä ranteeseen asti. Se tuntui nuorukaisesta kovin kummalliselta, ja hän huudahti: "Mitä te oikein teette, herra tohtori!"
"Lähtekää, hyvät herrat", sanoi tohtori. "Teidät, herra Baltasar, toivon pian taas näkeväni. Pian kyllä keksitään apu!"
"Ei sinulle, veikkonen, mitään juomarahaa anneta", sanoi Heikki ulosmennessään kullankeltaiselle ovenvartijalle ja tarttui hänen röyhelöönsä.
Mutta ovenvartija sanoi vain: "kvirr", ja puri jälleen Heikkiä sormeen.