"Peto!" huusi Heikki ja juoksi pois.
Nuo kaksi sammakkoa eivät nytkään jättäneet saattamatta ystävyksiä kohteliaasti ristikkoportille, joka aukeni ja sulkeutui kumealla jyrinällä.
"En ymmärrä, veliseni", sanoi Baltasar kulkiessaan maantiellä Heikin jäljessä, "minkä omituisen takin, noin hirveän pitkäliepeisen ja lyhythihaisen, olet tänään pukenut päällesi".
Heikki huomasi hämmästyksekseen, että hänen lyhyt takkinsa oli takaa kasvanut maahan asti ja että hihat, jotka olivat ennen olleet liiankin pitkät, olivat nyt kutistuneet kyynärpäihin asti.
"Tuhat tulimmaista, mitä tämä on!" huudahti hän vetäen ja nykien hihojaan ja ravistaen olkapäitään. Se näyttikin auttavan. Mutta heidän mennessään sisälle kaupungin portista kutistuivat hihat taas ja takin liepeet kasvoivat, niin että hihat kaikesta vetämisestä ja nykimisestä ja ravistamisesta huolimatta olivat kohta ylhäällä olkapäissä asti, paljastaen Heikin alastomat käsivarret, ja pian vyöryi hänen perässään laahus, joka kasvoi yhä pitemmäksi. Kaikki ihmiset pysähtyivät nauramaan täyttä kurkkua. Katupoikia juoksi tusinoittain riemuiten ja hihkuen pitkälle kauhtanalle. He vetivät Heikin kumoon. Kun hän jälleen pääsi pystyyn, ei laahus ollut vähääkään pienentynyt, vaan päinvastoin tullut yhä pitemmäksi. Naurunhohotukset, riemu ja huudot kävivät yhä hullummiksi, kunnes Heikki viimein syöksyi erääseen avonaiseen taloon melkein mielipuolena. Samassa tuokiossa oli laahuskin hävinnyt.
Baltasarilla ei ollut aikaa ihmetellä kovin paljon Heikin omituista lumousta, sillä virastoharjoittelija Pulcher tarttui häneen, veti hänet mukanaan syrjäiselle kadulle ja sanoi:
"Kuinka on selitettävissä, ettet ole vielä lähtenyt tiehesi, että vielä voit näyttäytyä täällä, vaikka yliopiston vahtimestari jo ajaa sinua takaa vangitsemiskäsky mukanaan?"
"Mitä se merkitsee? Mistä sinä puhut?" kysyi Baltasar hämmästyneenä.
"Niin pitkälle", jatkoi Pulcher, "niin pitkälle vei sinut mustasukkaisuuden hulluus, että loukkasit kotirauhaa murtautuen vihamielisenä Mooses Turnuksen taloon, että hyökkäsit Sinnoberin kimppuun hänen ollessaan morsiamensa luona ja että pieksit tuon muodottoman kääpiön puolikuoliaaksi!"
"Kuulehan nyt", huudahti Baltasar, "enhän ole koko päivänä ollut
Kerkossa! Sehän on hävytöntä valhetta!"