Sadalla kynttilällä valaistussa salissa seisoi pikku Sinnober tulipunaisessa puvussaan, vihreätäpläisen tiikerin suuri ritarimerkki kiinnitettynä paikalleen kahdellakymmenellä napilla, miekka kupeella ja töyhtöhattu kainalossa. Hänen rinnallaan oli lempeä Katariina morsiameksi koristettuna säteillen suloutta ja nuoruutta. Sinnober oli tarttunut hänen käteensä, jonka hän toisinaan painoi suutansa vasten samalla irvistellen ja hymyillen perin inhottavasti. Joka kerta lehahti silloin Katariinan poskille helakampi puna, ja hänen katseessaan kuvastui mitä syvin rakkaus pikku miestä kohtaan. Se oli kerrassaan kamalaa nähdä. Vain se sokeus, johon Sinnoberin taika oli saattanut kaikki, oli syynä siihen, etteivät ihmiset suuttuneina Katariinan parantumattomasta sotkeutumisesta tarttuneet tuohon pikku noitaan ja heittäneet häntä uunissa palavaan tuleen. Läsnäolijat olivat kokoontuneet parin ympärille piiriin kunnioittavan välimatkan päähän. Vain ruhtinas Barsanuf seisoi Katariinan vieressä ja koetti katsella ympärilleen merkitsevän armollisesti, mutta siitä ei kukaan sanottavasti välittänyt. Kutsuvieraat näkivät vain morsiusparin ja tuijottivat Sinnoberin huuliin, joka murisi siiloin tällöin joitakin käsittämättömiä sanoja. Niitä seurasi joka kerta hiljainen "ah" jolla seurue ilmaisi ihailuaan.
Oltiin niin pitkällä, että piti vaihdettaman kihlasormuksia. Mooses Turnus astui piiriin kädessään tarjotin, jolla sormukset säihkyivät. Hän rykäisi, Sinnober kohottautui varpailleen niin ylös kuin mahdollista, ulottuen melkein morsiamensa kyynärpäähän asti. Kaikki odottivat mitä suurimmassa jännityksessä. — Silloin kuuluu yhtäkkiä vieraita ääniä, salin ovi lentää auki, Baltasar ryntää sisälle, hänen mukanaan Pulcher ja Heikki. He tunkeutuvat piirin läpi.
"Mitä tämä on, mitä nuo vieraat tahtovat?" huutavat kaikki yhteen ääneen.
Ruhtinas Barsanuf huutaa kauhistuneena, juosten uuninvarjostimen taakse:
"Kapina! Salaliitto! Poliisi!"
Mooses Turnus tuntea Baltasarin, joka on tunkeutunut aivan Sinnoberin eteen. Sitten hän huutaa:
"Herra ylioppilas! Oletteko hullu, oletteko järjiltänne? Kuinka rohkenette tunkeutua tänne kihlajaisjuhlaan? Hoi — miehet, vieraat, palvelijat, heittäkää tuo raakalainen ulos ovesta!"
Mutta mistään vähintäkään välittämättä on Baltasar vetänyt esille Prosperin antaman lasin ja suuntaa nyt sen lävitse lujan katseensa Sinnoberin päähän. Kuin sähköiskun kohtaamana Sinnober päästää kimeän kissannaukunan, niin että koko sali kajahtaa. Katariina kaatuu pyörtyneenä tuolille. Vieraiden tiheä piiri hajaantuu. Baltasar näkee selvästi tulenkarvaisen hiussuortuvan ja juoksee Sinnoberin luo tarttuen häneen kiinni. Kääpiö potkii, rimpuilee, kynsii ja puree.
"Käykää kiinni, käykää kiinni!" huutaa Baltasar. Silloin Heikki ja Pulcher tarttuvat pikku mieheen, niin ettei hän voi ollenkaan liikkua. Baltasar ottaa lujasti kiinni punaisista hiuksista, repäisee ne yhdellä nykäyksellä pois päästä, juoksee uunin luo ja heittää ne tuleen, jossa ne räiskähtävät palamaan. Kuuluu huumaava pamahdus, kaikki heräävät kuin unesta.
Pikku Sinnober, joka on vaivalloisesti noussut pystyyn, haukkuu ja ärjyy ja käskee heti ottamaan kiinni julkeat rauhanhäiritsijät, jotka ovat solvanneet valtion pääministerin pyhitettyä persoonaa, ja heittämään heidät syvimpään vankeuteen.