Sitten hän lähestyi morsiusparia ja puheli hiljaa heidän kanssaan. Molemmat, Baltasar ja Katariina, olivat hyvin liikutettuja. Prosper näytti antavan heille kaikenlaisia hyviä neuvoja ja syleili heitä kumpaakin lämpimästi.
Sitten hän kääntyi neito Ruusuihanan puoleen ja puhui samoin hiljaa hänenkin kanssaan. Todennäköisesti neito antoi hänelle tehtäviä taika- ja haltiatarasioissa, jotka Prosper otti halukkaasti vastaan.
Tällä välin oli ilmasta tullut alas pienet, kristalliset vaunut, joiden eteen oli valjastettu kaksi kimmeltävää hopeafasaanin ohjaamaa sudenkorentoa.
"Voikaa hyvin, voikaa hyvin!" huudahti Prosper Alpanus, nousi vaunuihin ja leijaili ylös yli liekehtivien sateenkaarien. Lopulta näyttivät hänen ajopelinsä korkealla ilmassa pieneltä säihkyvältä tähdeltä, joka vihdoin katosi pilvien taakse.
"Kaunis leija", sopersi Mooses Turnus ja vaipui viinin voittamana syvään uneen.
Baltasarista, joka muisti Prosper Alpanuksen neuvot ja käytti hyvin omistamaansa ihmeellistä huvilaa, tuli todellakin hyvä runoilija. Kun vielä ne muut huvilan ominaisuudet, joita Prosper oli ylistänyt suloisen Katariinan suhteen, täydellisesti pitivät paikkansa, ja kun Katariina ei milloinkaan pannut pois luostarinjohtajatar Ruusunihanalta häälahjaksi saamaansa kaulakoristetta, oli luonnollista, että Baltasar vietti iloisesti ja ihanasti onnellisinta perhe-elämää, mitä yksikään runoilija on koskaan viettänyt sievän nuoren rouvan kanssa.
Niin onkin siis sadulla Pikku Sakeuksesta, jota Sinnoberiksi nimitettiin, todellakin peräti iloinen.