Puoliyöhön saakka vallitsi talossa täydellinen hiljaisuus. Silloin kuulivat he toisesta kerroksesta raskaita askelia, kovan kolauksen, ikäänkuin joku raskas esine olisi pudonnut lattialle, ja heti senjälkeen kumeata voihkinaa. Molemmat valtasi omituinen levottomuus ja sydämenahdistus. Juuri tapahtuneen kamalan rikoksen kauhut kulkivat heidän ohitsensa. Aamun valjetessa tuli pimeyden työ sitten päivänvaloon.
— Mutta, — ehätti neiti Scuderi keskeyttämään hera Regnien kertomusta, — mutta kaikkien pyhimysten nimessä, voitteko te, ottamalla huomioon kaikki ne olosuhteet, joista juuri olen seikkaperäisesti kertonut, voitteko keksiä jonkun syyn tähän kamalaan tekoon?
— Sehän on selvää, vastasi Regnie, — Cardillac ei ollut köyhä, hänellä oli mainioita jalokiviä.
— Mutta, — jatkoi neiti Scuderi, — tytärhän peri tietysti kaikki?
— Te unhotatte, että Olivierista oli tuleva Cardillacin vävy. Hänen täytyi ehkä jakaa saalis tahi tehdä murha kokonaan toisten hyväksi, lausui Regnie.
— Jakaa, murhata toisten hyväksi? — kysyi neiti Scuderi hämmästyneenä.
— Olkaa varma siitä, jatkoi oikeuden puheenjohtaja, — olkaa varma siitä, neiti Scuderi, että Olivier olisi jo aikoja sitten vuodattanut verensä Grève-torilla, jollei hänen rikoksensa olisi tuon hämärän salaisuuden yhteydessä, joka tähän saakka on pitänyt koko Parisia kauhun vallassa. Olivier kuuluu ilmeisesti siihen julmaan rosvojoukkoon, joka uhmaillen tuomioistuinten valppautta, ponnistuksia ja tutkimuksia on osannut varmasti ja rangaistusta välttäen suorittaa konnantekojaan. Hänen kauttaan saadaan, — on saatava kaikki selville. Cardillacin haava oli aivan samallainen kuin kaikkien muittenkin kaduilla ja taloissa murhattujen ja ryöstettyjen. Mutta ratkaisevin todistus on se, että koko sinä aikana, minkä Olivier Brusson on istunut telkien takana, ei ole tapahtunut ainoatakaan murhaa eikä ryöväystä. Kadut ovat nyt yhtä turvallisia yöllä kuin päivälläkin. Tämä todistaa selvästi, että Olivier on luultavasti ollut tuon murhaajaliiton johtajana. Hän ei vielä tahdo tunnustaa, mutta meillä on kyllä keinoja saada hänet puhumaan vastoin tahtoansakin.
— Entä Madelon, — huudahti neiti Scuderi, — Madelon, tuo uskollinen, viaton kyyhkynen?
— Turhia, — lausui Regni myrkyllisesti hymyillen, — kuka takaa, ettei hän ole osallisena jutussa.
— Mitä sanotte? — voihkasi neiti Scuderi. — Se on aivan mahdotonta.
Isänsäkö? Tuo tyttöraukka!