Neiti Scuderi huomasi kauhukseen, että Vallièren muisto, niin edullisesti kuin se alussa näyttikin vaikuttaneen, muutti kuninkaan mielen, niin pian kuin Maintenon oli maininnut hänen nimensä. Ehkä kuningas täten tuli muistaneeksi, että hän oli uhraamaisillaan ankaran oikeuden kauneuden hyväksi, tahi ehkä hänelle kävi kuten uneksijalle, joka kuullessaan kovan huudon menettää kauniit utukuvat mielestään. Ehkäpä hän ei nyt enää nähnyt sielunsa silmäin edessä Vallièrea, vaan ajatteli laupeudensisar Louisea (Soeur Louise de la miséricorde, Vallièren nunnanimi Carmelitiluostarissa), joka kiusasi häntä hurskaudellaan ja katumuksellaan. — Nyt ei ollut siis muuta tekemistä, kuin odottaa tyynesti kuninkaan päätöstä.
Kreivi Miossensin todistus Chambre ardenten edessä oli sillä välin tullut tunnetuksi, ja kuten kansanjoukot tavallisesti viehättyvät helposti menemään toisesta äärimmäisyydestä toiseen, niin kävi nytkin. Olivier Brussonia, jota ensin oli kirottu kurjimpana murhamiehenä ja uhattu repiä kappaleiksi, ennen kuin hän oli noussut mestauslavallekaan, pidettiin nyt julman tuomioistuimen viattomana uhrina. Nyt vasta muistivat naapurit hänen siveellisen käytöksensä, hänen suuren rakkautensa Madelonia kohtaan, hänen uskollisuutensa ja kiintymyksensä vanhaan kultaseppään. Suuria kansanjoukkoja kokoontui usein uhkaavalla tavalla Regnien palatsin edustalle huutaen: Antakaa meille Olivier Brusson, hän on viaton! Vieläpä särettiin kivillä hänen talonsa ikkunat, niin että Regnien täytyi turvautua santarmien apuun suuttunutta rahvasta vastaan.
Useita päiviä oli kulunut. Neiti Scuderi ei ollut kuullut mitään
Olivier Brussonin jutusta. Aivan epätoivoisena hän meni markiisitar
Maintenonin luokse, joka kuitenkin vakuutti, että kuningas vaikeni koko
asiasta ja ettei suinkaan olisi eduksi huomauttaa hänelle siitä.
Markiisittarelta ei neiti Scuderi siis voinut toivoa mitään apua.
Vihdoin sai hän asianajaja Andillyn avulla tietää, että kuninkaalla oli ollut pitkä salainen keskustelu kreivi Miossensin kanssa. Edelleen kerrottiin hänelle, että kuninkaan luotetuin kamaripalvelija ja asiamies Bontems oli käynyt vankilassa ja puhutellut Brussonia, sekä että Bontems oli eräänä yönä useiden muiden henkilöiden kanssa käynyt Cardillacin talossa ja viipynyt siellä kauvan. Talon alakerran asukas Claude Patru vakuutti, että koko yön kuului hänen yläpuolellaan kolinaa ja että Olivier oli varmasti ollut mukana, sillä vanhus oli muka selvästi kuullut hänen äänensä. Oli siis ainakin varmaa, että kuningas itse antoi tarkoin tutkia asian todellisen laidan. Käsittämätöntä oli ainoastaan päätöksen tavaton viipyminen. Regnie ponnisti varmaankin kaikki voimansa pitääkseen kynsin hampain kiinni uhristaan, jota häneltä koetettiin riistää.
Lähes kuukausi oli kulunut edellä kerrotuista tapahtumista, kun markiisitar Maintenon ilmoitti neiti Scuderille, että kuningas tahtoi nähdä hänet samana iltana markiisittaren huoneissa.
Neiti Scuderin sydän sykki kiivaasti, hän tiesi, että Brussonin kohtalo oli saava ratkaisunsa. Hän sanoi sen onnettomalle Madelonille, joka rukoili hartaasti pyhää Jumalan äitiä ja kaikkia pyhimyksiä, että he herättäisivät kuninkaan sydämessä vakaumuksen Brussonin viattomuudesta.
Mutta kuningas näytti unhottaneen koko asian, sillä keskustellen iloisesti Maintenonin ja Scuderin kanssa ei hän sanallakaan maininnut Brusson-parkaa. Vihdoin saapui Bontems, lähestyi kuningasta ja lausui hänelle muutamia sanoja niin hiljaa, etteivät naiset ymmärtäneet mitään. Neiti Scuderin sydän vapisi. Äkkiä nousi kuningas, astui Scuderin luokse ja lausui säteilevin silmin:
— Onnittelen teitä, neiti! Turvattinne, Olivier Brusson on vapaa!
Kyyneleet tulvivat virtanaan neiti Scuderin silmistä ja voimatta lausua sanaakaan tahtoi hän heittäytyä polvilleen kuninkaan eteen, mutta tämä esti sen sanoen:
— Menkää, menkää, hyvä neiti! Teidän pitäisi olla parlamenttiasianajaja ja ajaa minun oikeusasioitani, sillä, pyhän Dionysiuksen kautta, kukaan ei voi vastustaa teidän kaunopuheisuuttanne. Todellakin, — lisäsi kuningas vakavasti, — eikö hän, jonka itse hyve on ottanut turviinsa, eikö hän ole suojattu kaikilta ilkeiltä syytöksiltä, Chambre ardentelta ja kaikilta maailman tuomioistuimilta?