Mutta samassa kuului sellainen jyräys ja täräys, että Maria putosi pyörtyneenä tuoliltaan lattialle. Kun hän tuli jälleen tuntoihinsa, seisoi äiti hänen vieressään:
"Mutta kuinka voit pudota tuolilta, iso tyttö! Tässä saat nähdä hovioikeudenneuvoksen veljenpojan, joka on saapunut tänne Nürnbergistä —, ole nyt oikein kohtelias!"
Maria katsahti ylös. Hovioikeudenneuvos oli asettanut päähänsä jälleen lasisen tekotukkansa, pukeutunut keltaiseen takkiin ja hymyili sangen tyytyväisenä, mutta hän talutti tosin pienikasvuista, siitä huolimatta aika hauskannäköistä nuorta herraa. Nuorukaisen pienet kasvot olivat kuin puolukoita ja maitoa, hänellä oli komea punainen takki kultakirjailuineen, valkeat silkkisukat ja kengät. Hatussa oli hänellä soma kukkavihko, hän oli sirosti kammattu ja puuteroitu, ja selässä riippui pitkä palmikko. Pieni miekka oli hänellä vyöllään, näytti olevan pelkistä jalokivistä, niin se säteili, ja pieni hattu, joka oli kainalossa, oli tehty silkkikuiduista.
Nuori mies osoitti miellyttävää käytöstä tuomalla Marialle koko joukon ihania leikkikaluja, mutta ennen kaikkea kauniita mantelisokuriolentoja, jotka olivat aivan samanlaisia kuin ne, joita Hiirikuningas oli pureksinut, ja Fritzille antoi hän hirveän hienon miekan.
Pöydän ääressä särki kohtelias nuorukainen pähkinöitä koko perheelle. Kaikkein kovimmatkaan eivät tuottaneet hänelle vaikeutta. Hän pani ne oikealla kädellään suuhun, vasemmalla veti hän palmikosta ratsis! — särkyi pähkinä.
Maria tuli aivan tulipunaiseksi, kun hän näki kohteliaan nuorukaisen, mutta hän tuli vieläkin punaisemmaksi, kun nuori herra Drosselmeier pyysi häntä kanssaan arkihuoneeseen lasikaapin luokse.
"Leikkikää nyt aika lailla, lapsukaiset, nyt ei minulla ole mitään sitä vastaan, kun kaikki kelloni käyvät niinkuin niiden pitääkin", huusi hovioikeudenneuvos.
Mutta tuskin oli nuori Drosselmeier jäänyt kahdenkesken Marian kanssa, ennenkuin hän lankesi polvilleen ja sanoi:
"Ah, kaikkein oivallisin neiti Stahlbaum, tässä näette jalkojenne juuressa onnettoman Drosselmeierin, jonka elämän juuri olette pelastanut! Te lausuitte äsken hyväntahtoisesti, että te ette, kuten halpamielinen prinsessa Pirlipat, halveksisi minua, jos olisin teidän tähtenne muuttunut rumaksi! Samassa lakkasin minä olemasta halpa Pähkinänrusentaja ja sain jälleen entisen ulkomuotoni, joka ehkä ei ole kovin epämiellyttävä. Oi, oivallinen neiti Stahlbaum, tehkää minut onnelliseksi ja lahjoittakaa minulle arvokas kätenne, jakakaa valtakunta ja kruunu kanssani, hallitkaa kanssani Mantelisokurilinnaa, sillä minä olen nyt sen kuningas!"
Maria nosti nuorukaisen seisomaan ja lausui hiljaa: