"Kuulkaat, torvet soivat! Kuningas ja kuningatar! Juhlakulkue tulee.
Kiiruhtakaamme pois."
"Taas! he ovat varmaan aivan lähellä. Joutukaamme, että saamme hyvän paikan.°
"Särkekäät kaikki maljat ja vadit. Tulkaat pois!"
Kymmenen tuhannen symbalin helistessä ja lukemattomien torvien raikkuessa ihmiset juoksivat kaikkialta suurta cirkusta kohden. Kaukaa nähtiin loistava juhlasaatto, hääjoukon ensimäiset rivit, astuvan Bagdadin portista ulos.
Ensin tuli viisi-sataa kukilla seppelöittyä tyttöä, yhtä kauniit kuin ne ruusun-ummut, jotka koristivat heidän hiuksiansa. Heidän liehuvat vaatteensa olivat valkeammat kuin joutsen, ja itsekukin heistä piti kädessänsä palmupuun oksan.
Heitä seurasi joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina kultaisilla vaipoilla ja toitottaen hopeisia torvia.
Sitten viisi-sataa nuorukaista, jotka hohtivat kuin tähdet, puettuina valkoisiin ketunnahkaisiin nuttuihin ja kantaen mikä hedelmä- mikä kukkakoria.
Heidän perästänsä tuli joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina hopeisilla vaipoilla ja toitottaen kultaisia torvia.
Kuusi valittua ratsua koreilla satulaloimilla, jotka olivat reunustetut sopelin nahkalla.
Medadin lippu.