"Hiljaa! Katso, Miriam nauraa."
"Rakastatko sinä minun sisartani, oma Schireneni?"
"Sinun jälkeesi kaikkein enimmin."
"Ei puhuta sisarestani, vaan itsestämme. Luuletko, että aurinko pian laskee, rakkahani?"
"Minä en voi nähdä; sinun silmäsi häikäisevät minua — ne ovat niin loistavat, niin ihanat!"
"Oi! minun henkeni, minä tahtoisin huokailla rakkauttani sinun povellasi."
"Sinä olet hyvin totinen."
"Niin rakkauden laita aina on."
"Ei, armaani! Minun se saattaa hurjaksi ja haaveksivaksi. Nyt minä olisin valmis yrittämään vaikka mitä. Minä tahtoisin, että meillä olisi siivet, ja silloin me lentäisimme pois."
"Katso, minun täytyy tervehtiä tuota kilpavoittajaa. Täytyykö minun hellittää sinun kädestäsi! Kallis käsi, jää hyvästi. Ajattele minua, sillä välin kuin minä puhun, sydänkäpyni. Se on tehty. Anna takaisin kätesi taikka minä kuolen. Mitä tämä on?"