"Minua ilahuttaa, että Israelilla on joku ystävä. Jalo Abidan, minä olen tarkoin ajatellut kaikkia, joista me keskustelimme. Totta puhuakseni, sinä olet satuttanut semmoista kieltä, jota olen virittänyt ennen, vaikka vaan yksinäisyydessäni; huikea sävel, todella huikea sävel, mutta niin nyt on asia, ja koska niin on, laske minut heti ystäviesi luo, Abidan."
"Jalo Jabaster, sinä olet se, joksi sinua luulin."
"Abidan, sanotaan, että tieto, että tekee oikein, on onnellisen mielen paras perustus."
"Juuri niin."
"Ja sinä uskot sitä?"
"Tietysti."
"Me teemme aivan oikein?"
"Se on heikko sana näin pyhää tarkoitusta varten."
"Minä olen kovin onneton!"