Honain tiesi hyvin, mutta oli liian viisas sitä ilmoittamaan.
"Rosvon tytär", prinsessa jatkoi, "joka taisteli isänsä vieressä. Se vasta elämää on! Minun täytyy ruveta rosvoksi. Se on luonnossani. Minä tahdon kuulla kohtaloni, Honain. Te olette astrologi; ennustakaat se."
"Minä olen jo syntymätähteänne tutkistellut. Teidän tähtenne on kometi."
"Se aavistaa hyvää; suuria meteleitä ja epävakaista loistoa. Minä soisin olevani tähti", lisäsi prinsessa syvällä, täysinäisellä äänellä ja ajattelevalla muodolla; "tähti kirkkaalla, sinisellä taivaalla, ihana ja vapaa. Honain, Honain, metsäkauris on katkaissut ketjunsa ja syö nyt ruusujani."
Alroy riensi esiin ja otti kiinni sievän tyhjäntoimittajan.
Honain loi hätääntyneen silmäyksen häneen; prinsessa vastaan-otti ketjut Alroy'n kädestä ja katseli häntä tarkastellen.
"Mitkä kauniit silmät tuolla otus-paralla on!" huudahti prinsessa.
"Metsäkauriillako?" lääkäri kysyi.
"Ei, orjallanne", vastasi prinsessa.
"No, hän punehtuu! Jollei hän olisi kuuro ja mykkä, luulisin melkein, että hän ymmärtää puheeni."