Muutamien tuntien perästä hän heräsi. Hänestä tuntui niinkuin ihmis-äänet olivat herättäneet hänen. Huone ei ollut aivan pimeä. Yksinäinen kuun säde tunkeusi hautakammion laesta kohokuvilla varustetun aukon läpitse ja asetti juuri näkyviin hämärän sisäpuolen. Yhtäkkiä ääni puhui — outo ja omituinen ääni.
"Veli, veli, yön äänet alkavat."
Toinen ääni vastasi:
"Veli, veli, minäkin kuulen ne."
"Nainen synnytyskivuissa!"
"Varas työssänsä."
"Etuvartian huuto!"
"Murhamiehen astunta!"
"Oi! noita iloisia yön ääniä!"
"Veli, veli, astukaamme esiin ja vaeltakaamme ympäri maailmaa."