»No niin, hänessä ei liene mitään vikaa», vastasi Grayson nyreästi. »Täytyyhän joka hepussa olla jotakin hyvää». Otaksuttavasti hän on yksi noita paperikauluksisia, kelvottomia hulttioita, joka ei osaa muuta kuin riipustelemista.»
Tyttö nousi hymyillen ja poistui.
»Minä joka tapauksessa pidän herra Bridgestä», hän virkkoi, vilkaisten taakseen olkansa ylitse, »sillä mitä puutteita hänessä lieneekin, niin ainakin hän on hyvinkasvatettu herrasmies.» Nämä sanat eivät suinkaan olleet omiaan lisäämään Bridgen arvoa kovakouraisen tilanhoitajan silmissä.
»Omituista, etteivät meksikkolais-peijakkaat palaa pohjoiselta laitumelta. He ovat olleet matkalla koko päivän», huomautti Grayson esimiehelleen tytön lähtöletkauksesta välittämättä.
Bridge istui nojautuneena konttorirakennuksen julkisivuun, lukien vanhaa kuukausijulkaisua, jonka hän oli löytänyt sisältä. Hänen työnsä oli päättynyt sen päivän osalta, ja nyt hän vain odotti ruokakellon kutsuvan häntä illalliselle ranchon muun palveluskunnan seuraan.
Aikakauslehti ei kiinnittänyt hänen mieltään. Hän laski sen veltosti polvilleen, sulki silmänsä ja turvautui ehtymättömään hauskuudenlähteeseensä.
And then that slim, poetic guy he turned and looket me in the eye,
"… It's overland and overland and overseas to-where?"
"Most anywhere that isn't here," I says. And his face went kind of
queer.
"The place we're in is always here. The other place is there."
Bridge venytteli raajojaan verkkaisen mukavasti. »'Missä vain’', hän kertasi, 'Olen etsinyt kaikkea muuta’ jo useita vuosia, mutta jostakin syystä en koskaan pääse pois täältä. Oltuani missä maailman nurkassa hyvänsä kaksikin viikkoa saa hitto viedä kaiken muun, mutta sitten kaipaan jälleen.»
Hänen aatoksensa keskeytti läheltä kuuluva herttainen naisääni. Bridge ei heti avannut silmiään — hän vain istui ja kuunteli.
Kesäisen metsän raikkaaseen kun kerran hiivin viileyteen,
jo ennen sinne ehtineen mä nuorukaisen näin.
Hän aurinkohon katseen loi ja sille haastoi, jos vain voi.
Mi kumma tpuonkin tänne toi? mä mietin ymmälläin. —