Pesita suostui auliisti mihin hyvänsä, ja niinpä Billy Byrne puolentunnin kuluttua ratsasti viidenkolmatta valitun hirtehisen etunenässä kukkuloiden välitse Cuivacaa kohti. Parin, kolmen kilometrin päässä seurasi heitä Pesita pääjoukkoineen.
Billy eteni niin lähelle Cuivacaa, että kaupungissa palavat harvalukuiset tulet tuikkivat vain vähän matkan päässä, ja he erottivat selvästi tanssisalin avoimesta ikkunasta tulvivat särähtelevät grammofonin sävelet ja toisilleen huutelevien vahtien klikkaukset.
»Jääkää tähän», komensi Billy vierellään ratsastavaa kersanttia, »kunnes kuulette kasarmien ja vahtirakennuksen suunnalla pöllön huhuavan kolmasti; sitten hyökätkää kaupungin vastaiselle laidalle, ampuen, kiljuen kohti kurkkuanne ja pitäkää hornamaista melua! Elämöikää niin pahasti kuin jaksatte, kunnes saatte viholliset etenemään itseänne kohti, ymmärrättekö? Sitten alkakaa hitaasti peräytyä, härnäten heitä edelleenkin ja pysyttäen heitä jäljessänne niin kauan kuin voitte. Ymmärrättekö tarkoitukseni, mies?»
Espanjan-, englannin- ja grandavenuenkielen sekasotkusta käsitti kersantti kylliksi hyvin päällikkönsä tarkoituksen voidakseen kunniaa tehden myöntää ymmärtäneensä, mitä häneltä vaadittiin.
Annettuaan ohjeensa Billy Byrne ratsasti länteen päin, kaarsi Cuivacan ympäri ja lähestyi pientä kaupunkia sen eteläiseltä laidalta. Siellä hän laskeutui satulasta ja jätti ratsunsa piiloon erään ulkorakennuksen taakse, lähtien itse varovasti vakoilemaan.
Hän tiesi, ettei kaupungin turvajoukoilla ollut mitään syytä pelätä hyökkäystä. Villa oli selvillä vihollistensa päävoimien sijoituspaikoista; ei mikään joukkue voisi lähestyä Cuivacaa niin, ettei sana sen tulosta saapuisi linnoitukseen useita tunteja ennen vihollisen saapumista. Että Pesita tai joku muu läheisyydessä toimiva rosvopäällikkö uskaltaisi karata suojellun kaupungin kimppuun, se ei juolahtanut kapinanjohtajan mieleenkään.
Näistä syistä Billy päätteli, että Cuivaca oli huonosti vartioitu. Sinä yönä, jonka hän oli viettänyt siellä, hän oli nähnyt vartijoita pankin, päävartion ja kasarmien edustalla sekä lisäksi yhden, joka asteli edestakaisin sen talon kohdalla, jossa linnoitusväen komentajan päämaja sijaitsi. Muutoin oli kaupunki ilman vartijoita.
Samanlaista oli tänäkin iltana. Billy pääsi sadan askeleen päähän päävartioista ennen kuin näki ainoatakaan vartijaa. Mies nojasi veltosti pyssyynsä rakennuksen — kasarmien takana olevan kehnon hökkelin — edustalla. Päävartion kolme muuta sivua näkyi olevan vartioimatta.
Billy heittäytyi vatsalleen ja ryömi hitaasti ja usein pysähtyen eteenpäin. Vartija näytti nukkuvan. Hän ei hievahtanutkaan. Billy eteni huomaamatta varjoon talon seinustalle noin viidentoista metrin päähän sotilaasta. Sitten hän nousi seisomaan ristikoilla varustetun ikkunan kohdalle.
Bridge asteli edestakaisin pienen rakennuksen päästä toiseen. Hän ei saanut unta silmiinsä. Huomenna hänet ammuttaisiin! Bridgeä ei haluttanut kuolla. Samana aamuna oli kenraali Villa henkilökohtaisesti tutkinut häntä.