»Niinpä niin», jupisi Billy Byrne. »Bridge-veikko on löytänyt
Penelopensa.» Ja hän vaipui uneen.
KOLMASKOLMATTA LUKU
Satimessa
Seuraavana iltapäivänä kapteeni Billy Byrne ratsasti vuoristosta tasangolle pahankurisella hevosella, jonka silmät välähtelivät ilkeästi ja korvat olivat aina luimussa.
Lassoon kiinnitettynä seurasi Brazos, sillä Billy oli vain nauranut Bridgen varoituksille ja oli nyt matkalla El Orobon rancholle viemään hevosta takaisin oikealle omistajalleen.
Lähtöhetkellä oli Pesita pyytänyt Billyä pistäytymään Josén luona käskemässä intiaania viemään eräälle Estebanille sanan, että Pesita vaati häntä saapumaan luokseen.
Pesitan joukkueen suojapaikasta sai ratsastaa kauan joutuakseen Josén likaiselle hökkelille, erittäinkin kun talutettavana oli ylimääräinen hevonen. Pimeä olikin jo ehtinyt tulla aikoja sitten, ennen kuin Billy saapui Josén majalle. Billy laskeutui satulasta jonkun matkan päässä majasta ja lähestyi sitä varovasti, sillä lainsuojatonta väijyivät monenlaiset vaarat, eikä milloinkaan voi olla liiaksi varuillaan.
Pienestä ikkunasta tuikki valoa, ja Billy hiipi sinne päin. Lähellä Josén majaa oli toinen isompi rakennus, jonka aikaisemmat asukkaat olivat paenneet Pesitan vihaa. Se oli pimeänä ja näytti asumattomalta, mutta juuri Billyn lähestyessä sattui silmäpari tähyämään avoimesta ovesta.
Katsoja kääntyi puhumaan jollekulle takanaan olevalle henkilölle.
»José on saanut toisen vieraan», hän sanoi. »Kenties tämä ei ole niin vaivaloinen kuin edellinen. Hän tulee hyvin varovasti. Otetaanpa selvää.»