»Mitä puuhia hänellä on Graysonin käskystä?» tiedusti Billy, »Ja mitä tekemistä Graysonilla oli täällä, José? Eiköhän teillä vain ole liian läheiset suhteet Pesitan vihollisten kanssa?»
»José on kaikkien hyvä ystävä.» Ukko virnisti. »Graysonilla on homma,
jota varten hän tarvitsee reippaita miehiä. José hankkii miehet.
Grayson maksaa hyvin. Homma ei ole missään yhteydessä Pesitan, Villan,
Carranzan, vallankumouksen kanssa — se on aivan yksityinen asia.
Grayson halusi saada señoritan. Hän maksoi siitä. Siinä kaikki.»
»Vai niin», virkkoi Billy ja haukotteli. Häntä eivät Graysonin rakkaussuhteet liikuttaneet vähääkään. »Miksi ei se nahjus-parka mennyt itse noutamaan hempukkaansa?» kysyi hän välinpitämättömästi. »Onpa hän totisesti saamaton, koska hänen on pestattava miesjoukkue sieppaamaan hänelle siwashityttöä.»
»Kysymyksessä ei olekaan siwashityttö, señor capitan», selitti José, »vaan kaunis señorita — El Orobon ranchon omistajan tytär.»
»Mitä?» kiljaisi Billy. »Mitä te puhutte?»
»Niin, señor capitan, entä sitten?» kummasteli José. »Grayson maksaa, minä hankin miehet, Esteban lähtee sotureineen. Puhuin Estebanille. He menivät tänä yönä ryöstämään señoritaa, mutta eivät Graysonia varten.» Veijari-vanhus nauroi. »Sille en minä mahda mitään, vai mitä? Grayson maksoi minulle ja sai miehiä. Minä hankin ne. En mahda mitään, jos he pitävät tytön itse.» Ja hän kohautti olkapäitään.
»Aikovatko he mennä häntä ryöstämään tänä yönä?» huusi Billy.
»Si, señor», vastasi José. »Epäilemättä he ovat jo saaneet hänet käsiinsä.»
»Helvetti!» jupisi Billy Byrne, pyöräyttäen Brazosin ympäri niin äkäisesti, että pieni ratsu nousi takajaloilleen, ja syöksyi samaa tietä takaisin etelään päin.
Brazos oli saanut sinä päivänä juosta pitkän matkan, mutta ratsastaja oli ollut sen selässä vain vähän yli puolentoista penikulman matkalla. Se ei niin ollen suinkaan ollut uupunut nelistäessään suitset höllinä pölyistä jokitietä pitkin takaisin El Oroboon.