»Takaisin!» komensi Byrne. »Tämä on minun jupakkani.»
»Enpä lähdekään», vastasi Eddie. »Nuo keltanaamat eivät vie El Orobosta ainoatakaan valkoihoista, niin kauan kun minä olen täällä. Ja nyt ripeästi! He hyökkäävät.»
Ja he hyökkäsivät, ampuen, niin että kuulat viuhuivat amerikkalaisten pään ympärillä. Myöskin Grayson oli liittynyt Villan miehiin. Palvelusväen asunnosta juoksi laukausten houkuttelemina lisää miehiä taistelupaikalle.
Billy ja Eddie pitivät puoliaan, seisoen muutaman askeleen päässä toisistaan. Vielä kaksi meksikkolaista kaatui. Grayson lähti pakoon etsimään suojaa. Sitten kaatoi Billy Byrne viimeisen meksikkolaisen, juuri kun palvelusväen rakennuksesta tulleet miehet läähättäen saapuivat heidän luokseen. Tulijoiden joukossa oli sekä meksikkolaisia että amerikkalaisia. Kaikki olivat aseistettuja, ja heillä oli revolverit valmiina käsissään.
He pysähtyivät vähän matkan päähän Billystä ja Eddie Shorterista. Se seikka, että viimemainittu oli muukalaisen puolella, säästi Billyn saamasta heti surmaansa, sillä Eddiestä pitivät hänen työtoverinsa, sekä meksikkolaiset että amerikkalaiset.
»Mitä hälyä täällä on?» tiedusti eräs amerikkalaisista.
Eddie selitti heille koko jutun, ja kun saatiin tietää, että isännän tytär oli ryöstetty ja että konnantyön alkuunpanija oli tilanhoitaja, yltyi amerikkalaisten suuttumus vaaralliseksi.
»Missä hän on?» kysyi yksi heistä. Nyt he olivat keräytyneet pieneksi ryhmäksi Billy Byrnen ja Eddie Shorterin ympärille.
»Näin hänen pujahtavan konttorirakennuksen taakse», vastasi Eddie.
»Eteenpäin!» huudahti eräs toinen. »Otetaan hänet kiinni.»