»Ei yhtään!» huusi Bridge epäilevän ja epätoivoisen näköisenä. »Eikö täällä ole kiinalainen ja pari uskollista meksikkolaista?»
»On kyllä, onhan toki», myönsi Harding. »Mutta mihin te tähtäätte?»
»Pesita on matkalla tänne puhdistamaan El Oroboa. Hän ei ole kovin kaukana perässäni. Kutsukaa tänne miehenne. Keräämme päärakennukseen kaikki pyssyt ja ampumatarpeet ja lujitamme taloa. Ehkä kykenemme torjumaan hyökkäyksen. Oletteko kuullut mitään neiti Barbarasta?»
Anthony Harding pudisti päätään murheellisena.
»Sitten on meidän jäätävä tänne ja koetettava selviytyä parhaamme mukaan», virkkoi Bridge. »Arvelin, että voisimme yrittää pakoon, jos neiti Barbara olisi täällä. Mutta koska hän ei ole, on meidän odotettava hänen etsijöitään.»
Harding kävi kutsumassa meksikkolaiset, kun taas Bridge kävi juoksujalkaa keittiössä käskemässä kiinalaista päärakennukseen. Sitten entinen kirjanpitäjä tarkasti palvelusväen asunnot, etsien aseita ja ammuksia. Löytämänsä vähäiset määrät hän vei päärakennukseen, teljeten sitten ensimmäisen kerroksen ovet ja ikkunat huonekaluilla ja muilla tavaroilla.
»Meidän on ammuttava yläkerran ikkunoista», hän selitti ranchon omistajalle. »Jollei Pesita tuo tänne kovin lukuisaa joukkoa, voimme kenties pitää puoliamme, kunnes saamme apua Cuivacasta. Soittakaa sinne heti ja koettakaa taivuttaa Villa lähettämään apua — pitäisihän hänen turvata teitä Pesitaa vastaan. Luullakseni he eivät ole varsin hyvissä väleissä keskenään.»
Anthony Harding meni heti puhelimelle ja soitti Cuivacan keskiöön.
»Sanokaa puhelujen välittäjälle», kiljui Bridge, joka tirkisti erään etusivun teljetyn ikkunan aukosta, »että rosvot saapuvat parhaillaan ja että he todennäköisesti ensi töikseen katkaisevat puhelinlangan.»
Harding huusi hänen sanomansa ja avunpyynnön langan toisessa päässä olevan tytön korvaan. Vähän aikaa vallitsi sitten huoneessa hiljaisuus hänen kuunnellessaan vastausta.