Sitten häämötti heidän edessään tumma hahmo, ja ilman minkäänlaista varoitusta pamahti laukaus, huikaisten heidän silmänsä.
YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU
Bridgen yllättävä saapuminen
Anthony Harding asteli edestakaisin El Orobon ranchon kuistilla, odottaen jotakin ilahduttavaa sanomaa niiltä miehiltä, jotka olivat lähteneet etsimään hänen tytärtään Barbaraa.
Jokainen joen kahden puolen leviävällä kuivalla tasangolla kiiltävä pölypyörre sai hänet toivomaan, että sen oli nostattanut hyvien uutisten tuoja. Mutta aina osoittautui hänen toivonsa turhaksi, sillä ei ainoatakaan ratsumiestä tullut näkyviin kuuman päivän autereesta; vain pienet tomupyörteet kiertelivät leikkisästi kaktuksien keskellä.
Mutta vihdoin ilmestyi luoteisesta ratsastaja, jonka tuloa ennustamassa ei ollut kierivää pölypatsasta. Harding pudisti päätään suruissaan. Siltä suunnalta hän ei ollut odottanut tietoja Barbarasta, mutta hän katseli kuitenkin yhtä mittaa ratsastajaa, kunnes tämä pysähtyi ranchon pihalla ja sitoi hikisen ja väsyneen hevosensa kuistin portaiden juurelle. Silloin Harding tunsi tulijan.
»Bridge!» hän huudahti. »Mikä tuo teidät takaisin tänne? Ettekö tiedä, että saatatte vaaraan sekä meidät että itsenne, jos teidät nähdään täällä? Kenraali Villa luulee meidän suojanneen teitä.»
Bridge juoksi kuistille. Hän ei ollut milläänkään Anthony Hardingin vastalauseista.
»Kuinka monta luotettavaa miestä teillä on täällä?» hän tiedusti.
»Ei ainoatakaan», vastasi vanhus. »Mitä tarkoitatte?»