Kyläläiset, jotka olivat juuri heränneet ja vielä unen pöpperössä, luulivat saaneensa kimppuunsa paljon voimakkaamman vihollisen, ja se pelko lamautti heitä useiden minuuttien aikana, siksi kauan, että Billy ja Barbara ennättivät jyrkänteen laelle, josta Billyä ja Eddie Shorteria oli ensiksi ammuttu.
Siellä he olivat piilossa intiaanien katseilta, ja Billy lähti heti juoksemaan, melkein kantaen tyttöä kierrettyään voimakkaan kätensä hänen vyötäisilleen.
»Jos pääsemme vuoriston juurella oleville kummuille», hän sanoi, »voimme ehkä pujahtaa heidän kynsistään ja kävelemällä koko yön ehdimme aamuksi joelle ja El Oroboon. Se on pitkä marssi, Barbara, mutta meidän on se taivallettava — meidän on se tehtävä, sillä jos olemme pimanien alueella aamun koittaessa, emme ikinä selviydy täältä. Ja saammehan joka tapauksessa», hän lisäsi toiveikkaasti, »koko ajan kävellä alamäkeä.»
»Me marssimme sen, Billy», vastasi Barbara, »jos vain pääsemme vartijan ohitse.»
»Minkä vartijan?» tiedusti Billy. »En huomannut ainoatakaan vartijaa tullessani kylään.»
»Öiseen aikaan vartija on alempana polulla», selitti tyttö. »Päivällä hän on lähempänä kylää — tämän jyrkänteen huipulla, sillä sieltä näkyy koko laakso. Mutta yöksi hänet sijoitetaan alemmaksi erääseen ahtaaseen solaan.»
»Onpa mainiota, että mainitsit siitä», virkkoi Billy. »Muutoin olisin juossut suoraan hänen syliinsä. Luulin, että he olivat kaikki jo takanamme.»
Senjälkeen he etenivät varovammin, ja kun he saapuivat sille kohdalle, missä vartija otaksuttavasti oli, varoitti Barbara Billyä taaskin. He hiipivät varkaiden tavoin cañonin seinämän varjossa.
Billy kiroili itsekseen yön pimeyttä, joka salasi näkyvistä ’ kaikki muutaman jalan päässä olevat esineet. Mutta kentiespä juuri pimeys pelasti heidät, sillä se piilotti heidät viholliselta yhtä varmasti kuin vihollisen heiltä. He olivat saapuneet sille kohdalle, jossa Barbara varmasti uskoi vartijan olevan. Tyttö takertui lujasti Billyn vasempaan käsivarteen. Billy tunsi, kuinka Barbaran sormet pusertuivat, painuen hänen lihaksiinsa, ja hänen jättimäinen vartalonsa värähteli.
Kuolemanvaarasta huolimatta Billy Byrne tunsi, kuinka häntä huumasi tämän tytön kosketus — ainoan naisen, jota hän oli koskaan rakastanut ja jota hän aina rakastaisi.