»Kotona»
Billy Byrne oikaisi leveitä hartioitaan ja täytti mahtavat keuhkonsa tutunomaisella kaasulla, jota Chicagossa nimitetään ilmaksi.
Hän seisoi New York Central-rautatien vaunusillalla, ja hänen junansa porhalsi parhaillaan La Salle-kadun asemalle. Vaikka nuori mies ei suinkaan ollut onnellinen, uhkui hänen olennostaan kuitenkin eräänlaista tyytyväisyyttä, sillä hän saapui kotiin.
Harhailtuaan hieman toista vuotta maailmalla ja koettuaan eriskummaisia seikkailuja Billy Byrne palasi nyt laajalle Länsipuolelle ja Grand Avenuelle.
Eihän pitkän ja mutkikkaan Grand Avenuen kupeilla eikä sen keskiväylällä kylläkään ole paljoa sellaista, mikä olisi omiaan herättämään kiihkeätä ihailua, eikä Billy erikoisesti haaveillutkaan tämän toisin paikoin syvemmän, toisin paikoin matalamman lokakerroksen peittämän valtakadun ihanuudesta.
Mutta Billyä riemastutti se ajatus, että hän nyt palasi näyttämään sikäläisille tutuilleen hänessä tapahtunutta muutosta. Maailmalle lähtiessään hän oli ollut huonossa huudossa: häntä oli pidetty paatuneena, rajupäisenä räyhääjänä, joka haki vertaistaan jopa omassa karkeatapaisessa syntymä- ja kasvatuspiirissään.
Muutoksen oli saanut aikaan tyttö. Hän oli Billyn seurustelutasosta yhtä kaukana kuin taivaan tähdet; mutta Billy oli rakastanut häntä ja ottanut hänestä oppia, ja koettaessaan muovata itseään sellaiseksi kuin hän tiesi tytön yhteiskuntaluokkaan kuuluvien miehien olevan Billy oli luonut yltään paljon sitä raakaa kömpelyyttä, joka oli aina ollut osana hänestä, ja tyyten hylännyt räyhäävän esiintymisensä. Billy Byrne ei enää ollut sakilainen.
Hän oli luopunut tytöstä, koska hän kuvitteli Grand Avenuen ja Riversiden huvilatien välistä kuilua ylipääsemättömäksi; mutta hän palvoi silti niitä ihanteita, jotka tyttö oli hänen mielessään herättänyt. Yhä vieläkin hän tahtoi olla juuri sellainen kuin tyttö toivoi hänen olevan, vaikka hänestä näyttikin varmalta, etteivät he enää ikinä tapaisi toisiaan.
Grand Avenuella hän luuli helpoimmin unohtavansa surunsa — tyttöä hän ei voisi milloinkaan unohtaa. Ja lisäksi hänen äskettäin herännyt ylpeytensä ajoi häntä takaisin entisille mellastustantereille, sillä siellä hän voisi, kuten hän itse lausui, näyttää entisille kumppaneilleen.
Hän tahtoi koko sakin näkevän, ettei Billy Byrne pelännyt olla siivo ja säädyllinen. Hän tahtoi eräiden naapurien käsittävän, että hän kykeni tekemään vakavaa työtä ja kunniallisesti ansaitsemaan elatuksensa, ja hän nautti etukäteen siitä huvista ja tyydytyksestä, jota hän tuntisi nähdessään joidenkuiden kapakoitsijoiden happamet ja pettyneet ilmeet, sillä he olivat kukin osaltaan pitäneet. Billyä juovuksissa viitenä päivänä viikon seitsemästä, mutta nyt ei Billy enää juonut.