Pesita myhäili suopeasti.
»Olkoon menneeksi, herra kapteeni», hän myönsi, kumartaen syvään. »Päästän Miguelin ja arvoisan ystävänne vapaiksi. Lähetän heidän mukaansa riittävän turvajoukon.»
»Sepä kelpo jehun puhetta!» huudahti Billy, ja Pesita hymyili
hyvillään, sillä hän luuli saaneensa jonkun kohteliaan nimityksen
'Granavenuun' kielellä. »Minä lähden kertomaan sen heille», lisäsi
Billy.
»Menkää!» sanoi Pesita. »Ja ilmoittakaa heille, että he lähtevät matkaan varhain huomenaamulla!»
KOLMASTOISTA LUKU
Pesita muuttaa suunnitelmiaan
Billyn poistuttua siihen suuntaan, johon sotilaat olivat vieneet Bridgen ja Miguelin, viittasi Pesita luokseen erään miehen, joka seisoi pyssyynsä nojaten vähän matkan päässä »kenraalistaan» — paljasjalkaisen retkaleen, joka oli pantu päämajan ajutantiksi.
»Lähettäkää kapteeni Rozales puheilleni!»
Sotilas löntysti pois, lähestyen pientä seuruetta erään puun varjossa loikoilevia, naureskellen ja savukkeita kierrellen pakinoivia miehiä, joilla kullakin oli päässään leveälierinen, metallilevyllä koristettu hattu. Hän teki kunniaa heistä yhdelle ja ilmoitti sanomansa, minkä jälkeen pitkä, luiseva kapteeni Rozales nousi ja meni Pesitan luokse.
»Tänään tuotu kookas mies ei ole gringo», virkkoi Pesita aloittaakseen keskustelun. »Hän on Granavenuusta. Hänestä voi koitua meille paljon hyötyä, sillä hän näyttää gringolta ja on minulle sopiva mies. Voimme käyttää häntä hyväksemme. Lisäksi hän on hyvin iso ja näyttää kovin vankalta. Hänestä pitäisi sukeutua hyvä taistelija, eikä meillä ole niitä liikoja. Nimitin hänet kapteeniksi.»