»Jos teidän on saatava se tietää», hän selitti, »niin kerron, etten suinkaan ostanut sitä hevosta eikä se mies, jonka se oli, sitä minulle antanut. Minä yksinkertaisesti otin sen.»
»Onpa teillä sisua», murahti Grayson. »Teidän on parasta luikkia tiehenne. Me emme tahdo tänne hevosenvarkaita.»
»Malttakaahan!» pisti esimies väliin. »Tämä mies ei menettele varkaan tavoin. Varas kai tuskin tunnustaisi syyllisyyttään. Kuunnellaanpa hänen kertomustaan ennen tuomion langettamista.»
»Olkoon menneeksi», virkkoi Grayson. »Mutta hänhän äsken myönsi varastaneensa hevosen.»
Bridge kääntyi isäntään päin. »Kiitos!» hän sanoi. »Mutta todellakin varastin sen hevosen.»
Grayson liikahti ikäänkuin sanoakseen: »Siinä kuulette, tiesinhän sen.»
»Se kävi näin», jatkoi Bridge. »Se herrasmies, jonka oma hevonen oli, ampui ystävineen minua ja ystäviäni. Kun nujakka päättyi, ei eloon ollut jäänyt ketään ilmoittamaan meille, kuka laillisesti omisti tämän ja monta muuta hevosta, jotka joutuivat käsiimme, ja senvuoksi lainasin tämän. Lakimiehet epäilemättä selittäisivät minun varastaneen sen, mutta perin mielelläni annan sen takaisin lailliselle omistajalleen, jos vain löytäisin hänet.»
»Olitteko kahakassa?» kysyi Grayson. »Ja kenen kanssa?»
»Pesitan miesten kanssa», vastasi Bridge.
»Milloin?»