Billy meni heti huoneeseensa, otti esille työkalut kätköpaikastaan patjan alta ja oli hetkistä myöhemmin uutterassa työssä, poraten reikiä lattiaan vuoteensa jalkopään läheisyyteen. Työskenneltyään varovasti ja meluttomasti noin tunnin ajan hän oli saanut poratuksi karkeapiirteisen ympyrän muotoisen sarjan reikiä, jotka erottivat lattiasta noin kaksi jalkaa leveän alan.
Sitten hän pani vintilän syrjään ja tarttui reikäsahaan, kärsivällisesti kihnuttaen sillä poikki lattialankut viereisten reikien välistä; kierrettyään koko ympyrän hän nosti pois lankun kappaleet, joten muodostui siksi laaja aukko, että hän saattaisi tunkea ruumiinsa siitä lävitse, kun hänen tulisi aika laskeutua alakerrassa olevaan pankkiin.
Billyn puuhaillessa oli Cuivacaan ratsastanut kolme miestä, He olivat Tony, Benito ja El Orobon ranchon uusi kirjanpitäjä. Syönnin jälkeen meksikkolaiset poistuivat heti nauttimaan cantinan hauskuuksista, kun taas Bridge tilasi huoneen siitä rakennuksesta, johon saattajat olivat hänet opastaneet.
Sattumalta hän osui samaan rakennukseen, jossa Billy hommaili ja hänenkin huoneensa oli takasivulla, joten siitäkin näkyi pihalle. Mutta Bridge ei jäänyt valvomaan tähyilläkseen ympärilleen. Hän ei ollut vuosikausiin ratsastanut niin pitkää matkaa kuin nyt kahtena viimeksi kuluneena päivänä, ja hänen käyttämättöminä olleet lihaksensa vaativat lepoa.
Senjohdosta Bridge vaipui uneen melkein heti, kun oli painanut päänsä pielukseen, ja nukkui niin sikeästi, ettei mikään vähempi kuin luonnonmullistus näyttänyt voivan häntä herättää.
Samaan aikaan kuin Bridge paneutui vuoteeseensa, poistui Billy Byrne huoneestaan ja laskeutui kadulle. Pankin edustalla oleva vahti ei kiinnittänyt häneen minkäänlaista huomiota, ja kenenkään estämättä Billy pääsi aitaukselle, johon hän oli jättänyt ratsunsa. Kun hän parhaillaan satuloi hevostaan, tuli isäntä hänen harmikseen puhuttelemaan häntä.
Huonolla englanninkielellä mies lausui ihmettelynsä sen johdosta, että Billy lähti ratsastamaan niin myöhään illalla, ja amerikkalainen luuli huomaavansa toisen eleissä ja sävyssä muutakin kuin pelkkää uteliaisuutta — epäluuloisuutta vierasta gringoa kohtaan.
Hänen ei sopinut jättää miestä sellaisten ajatusten valtaan, ja siksi hän kallistui lähelle toisen korvaa, myhäili leveästi, iski silmää ja kuiskasi: »Señorita.» Samalla hän heilautti peukaloaan etelään päin. »Olen huomenaamulla täällä jälleen.»
Meksikkolaisen käytös muuttui heti. Nauraen hän nyökkäsi ja tuuppasi ymmärtäväisen näköisenä Billyä kylkeen. Hän jäi seisomaan paikoilleen, katsellen, kun Billy nousi satulaan ja lähti etelään päin — jolla suunnalla myös pankki oli. Billy ratsasti pankin takapihalle lainkaan koettamatta salata liikkeitään.
Siellä hän hypähti satulasta, jätti hevosensa seisomaan suitset maata viiltäen, irroitti lasson satulannupista, pisti povelleen ja meni takaisin kadulle rakennuksen edustalle ja edelleen vahdin ohitse huoneeseensa.