Tyytyväisenä näkemäänsä hän palasi katukäytävälle ja meni kadun poikki erääseen kapakkaan. Tarjoilupöydän edustalla istui pienten pöytien ääressä joitakuita sotilas- ja siviilihenkilöitä. Parissa pöydässä oli korttipeli käynnissä, ja peräovesta Billy näki pienen, kukkotappelua katselemaan keräytyneen ihmisryhmän.
Nämä seikat eivät kiinnittäneet Billyn mieltä. Hän oli tullut kapakkaan vain päästäkseen kadun toiselle puolelle ja voidakseen herättämättä epäluuloja tarkastella pankin julkisivua ulkopuolelta.
Ostettuaan pullon kurjaa olutta, jonka lämpö luultavasti ei ollut alentunut alle kahdenkymmenenviiden asteen, senjälkeen kun se lähti Teksasin panimon korkkausosastolta ja jota tietämättömille ihmisille tyrkytettiin, hän meni laiskasti etusivun ikkunalle ja alkoi katsella ulos.
Sieltä hän näki, että pankkirakennus oli kaksikerroksinen; toisen kerroksen sisäänkäytävä oli talon vasemmassa päässä, avautui suoraan katukäytävälle ja oli niin ollen selvästi pankin edustalla astelevan vartijan näkyvissä.
Billy aprikoi, mihin tarkoitukseen yläkertaa käytettiin. Sen ikkunoissa riippuvat tuhraantuneet verhot herättivät hänessä toivoa ja antoivat hänelle äkillisen mielijohteen. Toisen kerroksen oven päällä oli kilpi: mutta Billyn kielitaito ei ollut vielä edistynyt niin pitkälle, että hän olisi kyennyt saamaan selkoa siihen maalatuista sanoista, mutta hän luuli arvaavansa, mitä ne merkitsivät. Pian hän saisi tietää, oliko hän arvannut oikein.
Palattuaan tarjoilupöydän ääreen hän tilasi toisen lasin olutta ja puheli sitä juodessaan kapakoitsijan kanssa, käyttäen äsken opittua, vähäistä espanjankielen taitoaan. Melkoisten vaikeuksien jälkeen hän sai selville voivansa päästä yöksi pankkirakennuksen yläkertaan.
Billy poistui kapakasta perin mielissään ja asteli pitkin katua, kunnes osui kaupungin ainoalle sekatavarakaupalle. Rääkättyään vielä kerran Ferdinandin ja Isabellan kieltä hän sai ostetuksi muutamia esineitä — kaksi vahvaa säkkiä, vintilän, kaksi poranterää ja reikäsahan. Pistettyään työkalut toiseen säkkiin hän kääri toisen sen ympärille ja palasi pankkirakennukselle.
Tavattuaan toisessa kerroksessa yömajan omistajan hän tilasi rakennuksen takasivulta huoneen, josta näkyi pihalle. Kapteeni Byrne oli siihen hyvin mieltynyt, laskeutui perin tyytyväisenä itseensä takaisin kadulle ja lähti etsimään ravintolaa.
Pesita oli lähettänyt hänet ainoastaan ottamaan selkoa paikallisista oloista ja kaupungin puolustusväestä, jotta rosvo voisi sitten saapua kaikkine joukkoineen ryöstämään pankkia. Mutta Billy Byrnellä oli vanhoja kokemuksia tällaisissa asioissa, ja hän oli suunnitellut paljon paljon yksinkertaisemman tavan vihollisen varojen riistämiseksi:.
Syötyään Billy palasi huoneeseensa. Oli jo tullut hämärä, pankki oli suljettu ja pimeä, sieltä olivat ilmeisestikin kaikki poistuneet. Vain vahtisotilas asteli edestakaisin katukäytävällä rakennuksen edustalla.