Billy murtaa kassakaapin
Kapteeni Billy Byrne ratsasti Cuivacaan etelästä päin. Sitävarten hän oli tehnyt pitkän kaarroksen; mutta se oli niissä oloissa ollut hänen mielestään viisasta. Hänen taskussaan oli erään etelämpänä toimivan, Viilan puolella olevan kenraalin turvakirja, jonka hän oli anastanut muutamalta äsken surmaamaltaan mieheltä.
Se riittäisi selittämään Billyn saapumisen Cuivacaan, koska se oli aiottu saattamaan sen oikeudenmukaisen omistajan Juareziin ja sieltä rajan ylitse Yhdysvaltoihin.
Hän huomasi, että Cuivacan sotilasvartiosto oli vähäinen ja kehnosti komennettu. Kaduilla liikkui sotilaita, mutta ainoa säännöllisesti hoidettu vartiopaikka oli pankin edustalla. Ei kukaan kysynyt Billyltä mitään. Hänen ei tarvinnut näyttää turvapassiaan.
»Tämä näyttää käyvän helposti», tuumi Billy. »Oikeata lastenleikkiä.»
Ensiksi hän huolehti ratsustaan, vieden sen yleisöä varten tarjolla olevaan aitaukseen, ja asteli sitten huolettomasti pankille ja meni sisään tarvitsematta vieläkään vastata mihinkään kysymyksiin. Siellä hän vaihtoi suuren setelin, jonka Pesita oli antanut hänelle, että hän voisi sen nojalla päästä tarkastamaan pankkirakennusta sisältäpäin.
Billy vitkasteli kauan laskiessaan saamiaan pikku rahoja. Koko ajan hän vilkuili ympärilleen, painaen mieleensä kaikki sellaiset silmäänpistävät piirteet, jotka myöhemmin saattaisivat olla hänelle tärkeitä. Laskettuaan rahat, Billy kiersi hitaasti savukkeen.
Pankkihuone oli metalliverkosta ja puusta tehdyllä väliseinällä jaettu kahteen osastoon. Asiakkaat olivat toisella, konttoristit ja. kassanhoitaja toisella puolella. Viimemainittu istui pienen luukun takana, josta hän otti vastaan talletukset ja lunasti maksuosoitukset. Hänen takanaan seisoi seinän vieressä amerikkalainen kassakaappi. Billy oli ennenkin käsitellyt sellaisia.
Peräseinässä olevasta ovesta päästiin rakennuksen takapihalle. Ovi oli vankka, teräslevyillä peitetty ja kiinnitetty useilla salvoilla ja paksulla teljellä. Peräseinässä ei ollut ainoatakaan ikkunaa. Siltä taholta näytti olevan melkein mahdotonta tunkeutua meluttomasti pankkiin.
Sisustus oli perin alkeellinen, ja Billy ihmetteli, ettei kaupungissa tapahtunut pankkiryöstöjä joka viikko. Kenties peräseinän lujat suojalaitteet ja etusivulle sijoitettu vartija selittivät sen.