»Istuutukaa tuohon ja koettakaa selvittää tämä sotku», vastasi tilanhoitaja. »Tulen puhelemaan teille jälleen tänä iltana.»
Kun Grayson ja hänen työnantajansa poistuivat konttorista ja lähtivät yhdessä hevostarhoille, oli viimemainitun otsa miettiväisissä rypyissä, ja hänen kasvojensa ilme osoitti, että hän koetti saada selville jotakin mielessään pyörivää, hämärää seikkaa.
»Se on kummallista, Grayson», virkkoi hän äkkiä, »mutta varmasti olen tuntenut tämän uuden kirjanpitäjänne jo aikaisemmin. Samalla hetkellä, jolloin hän tuli takahuoneesta puettuna inhimillisen olennon tapaan, tiesin tuntevani hänet; mutta kuolemaksenikaan en jaksa muistaa, kuka ja mikä hän on. Mutta olisin valmis panemaan melkoisen rahamäärän veikkaan siitä, ettei hänen nimensä ole Bridge.»
»Luultavasti olette oikeassa», myönteli Grayson. »Otaksuttavasti hän on joku itävaltioissa toimineita kelvottomia pankkivirkailijoita, joutunut väärille poluille ja tullut tänne piileksimään. Oivallinen piileksimispaikka tämä onkin juuri nykyisenä aikana.
— Mutta pankeista puhuttaessa», hän jatkoi, »sanokaapa, kenet lähetän huomenna Cuivacaan nostamaan palkkarahoja! Ylihuomenna on tilipäivä. Mielelläni en lähetä tätä maankiertäjää; meksikkolaisiin en voi luottaa sen enempää, eikä minulta liikene ainoatakaan luotettavaa valkoihoista.»
»Lähettäkää hänet ja pari varminta meksikkolaistanne!» ehdotti esimies.
»En luota niistä kehenkään», vastasi Grayson, »mutta se on kai sittenkin parasta. Lähetän hänen mukaansa Tonyn ja Beniton — he vihaavat toisiaan liian katkerasti voidakseen suunnitella mitään yksissä neuvoin, ja kumpikin vihaa gringoa. Uskonpa, että heille koituu hauska matka.»
»Mutta he kai palaavat ja tuovat rahat, vai mitä?» tiedusti isäntä.
»Jolleivät joudu Pesitan kynsiin», virkkoi Grayson.