Hevosen kaatuessa luiskahti vyö nupista, ja Billyn onnistui heilauttaa itseään vähän sivulle. Mutta hänen toinen jalkansa rutistui eläimen ruhon alle, ja Billyn rysähtäessä maahan kirposi revolveri hänen kädestään sinkoutuen parhaiksi pois hänen ulottuviltaan.
Hänen karabiininsa oli tupessaan ratsun kupeella, ja eläin virui sen päällä. Samassa ratsasti Bridge hänen viereensä ja tähtäsi häntä revolverillaan.
»Älkää liikahtako!» hän varoitti. »Muutoin on minun surukseni pakko lopettaa teidän maalliset puuhanne.»
»No pahuksen nimessä sitten!» huudahti kaatunut rosvo.
Bridge hypähti heti maahan kuullessaan tutun äänen.
»Billy! Mitä!? Sinäkö, Billy, ryöstit pankin?»
Samalla Bridge riensi nostamaan kuolleen hevosen ruhoa Billyn jalan päältä.
»Onko luu murtunut?» hän tiedusti rosvon ponnistellessa vapautuakseen.
»Eipä siltä tunnu», vastasi Billy ja oli hetkisen kuluttua pystyssä. »Mutta, veikko», hän jatkoi, »olipa mainion hyvä, että kaadoit tämän pikku otuksen, sillä varmasti olisin tarkannut ampuessani toistamiseen. Hitto soikoon! Kylmä hiki kihoaa otsalleni ajatellessani sitä mahdollisuutta. Mutta tämä pankin Työstäminen. Oikeastaan ei minua voida sanoa pankkirosvoksi. Nämä rahat olivat vihollisen sotakassaa, ja minä vain sieppasin ne pois. Se on sotaa eikä rosvoamista. Enhän minä ole aikonut anastaa niitä itselleni, vaan asian, vertavuotavan Meksikko-poloisen asian hyväksi.» Ja Billy virnisti leveästi.
»Pesitan laskuunko sen teit?» kysyi Bridge.