»Kas niin! Minun ei olisi pitänyt viedä teitä niin pitkälle kävelymatkalle. Olen hyvin pahoillani!»
»Minä tahdonkin väsyä. Haluaisin tehdä sen uudelleen tänään iltapäivällä — joka iltapäivä. En tahdo pysähtyä ennen kuin olen kaatumaisillani!» Nähdessään sitten Evan kummastuneen ilmeen hän lisäsi: »Ymmärrättehän? Olen täällä niin lyhyen ajan, että tahdon ahtaa joka hetkeen mahdollisimman paljon mieluisia muistoja.»
Shannonista tuntui, ettei hän ollut iässään syönyt niin paljoa kuin oli syönyt sinä aamuna aamiaispöydässä. Mutta puolisella hän voitti äskeisen saavutuksensa enemmällä kuin toisella puolella. Pöydällä oli kylmiä kananpoikia — rancholla kasvatettuja, herkullista Rhode Islandin punaista rotua — kotikasvuisista, mehevän kauniista, syvän punaisista tomaateista ja kasvitarha-salaateista valmistettua salaattia, Hannahin leipomaa leipää, äsken kirnuttua voita, guernseyläisten rasvaista maitoa korkeissa, vilpoisissa laseissa ja sitten kappale Hannahin mainiota omenahyvettä sekä kermaa, niin sakeata, että sitä tuskin sai kaadetuksi.
»Voivoi!» huudahti Shannon vihdoin. »Näin siat, ja minustakin on tullut samanlainen ahmatti.»
»Ja minä näen jotakin, rakas», sanoi rouva Pennington hymyillen.
»Mitä niin?»
»Hieman väriä poskissanne.»
»Todellako?» riemuitsi Shannon.
»Niin, ihan totta.»
»Ja se sopii mainiosti», kehui eversti. »Ei mikään vedä vertoja kaunottaren ruskettuneelle iholle ja ruusuisille poskille. Juuri sellaisiksi Jumala tytöt aikoi; muutoin Hän ei olisi antanut heille hienoa hipiää eikä pannut taivaalle aurinkoa heitä kaunistamaan. Siten Hän on nähnyt aika paljon vaivaa muovatakseen koko maailman kaunottarien seurustelusaliksi, mutta mitä tekevät naiset? He etsivät pienen, ummehtuneen komeron, joka on tungettu jonnekin päivän pääsemättömiin, ja palkkaavat jonkun toisen naisen, joka ei ymmärrä taiteesta rahtuakaan, maalaamaan kehnon jäljennöksen ihosta heidän poski-poloisilleen. Heidän mieleensäkään ei juolahda ripustaa väripainosta arkihuoneensa seinälle; mutta he kantavat sellaista kasvoillaan, vaikka suurin taiteilija on kykenevä ja valmis maalaamaan niille mestariteoksen ilmaiseksi!»