»Niin, niin, juuri sinä se olet, siitä ei voi erehtyä», laski Custer leikkiä. »Pitkä, notkea ja hyvin arvokas — Guy on hieman lapsellistunteellinen kuvaillessaan henkilöitä!»
Eva ei ollut huomaavinaan keskeytystä.
»Minä pyörryn, kun roisto tunkeutuu huoneeseeni ja kantaa minut pois. Sitten sankari — hän on Bruce Bellinghame, pitkä, hento, kiharahiuksinen —»
»Onko hänkin hyvin arvokas?»
»Ja sitten sankari ajaa häntä takaa ja pelastaa minut, juuri kun roisto aikoo syöstä minut alas jyrkänteeltä — oi, se on komeaa!»
»Niin sen täytyy olla», selitti Custer.
»Sinä olet hirveä», torui Eva. »Sinun olisi pitänyt olla kustantaja.»
»Pitkä, hento ja kiharatukkainen», virnaili Custer. »Vai oliko se pitkä ja kiharainen, hentotukkainen? Lähdetään, Shannon! Nähtävästi olemme ainoat tosiurheilijat perheessämme.»
»Lapsellisia urheilu-intoilijoita olette!» huusi Eva heidän jälkeensä.
»Ainoat tosiurheilijat perheessämme — perheessämme!» Ne sanat värähdyttivät Shannonin olemusta. He olivat ottaneet hänet perheeseensä — osaksi omaa elämätään. Se oli ihmeellistä. Oi, hyvä Jumala, kunpa sitä vain voisi kestää ikuisesti!