Oli hyvin kuuma. Heidän ratsujensa laahustavat jalat nostattivat pölyä. Tänään liikkui Apachekin laahustaen. Se piti päänsä alhaalla eikä tepastellut. Pölyä laskeutui hevosten hiestä kostealle kaulalle ja kyljille ja tunkeutui ratsastajien silmiin.
»Viehättävä ratsastuspäivä.» huomautti Custer.
»Mutta ajattelehan kuinka suloista on tammen juurella!» muistutti tyttö.
»Panen parastani.»
Custer kohotti päätään, kun hänen harhaileva katseensa osui savupatsaaseen, joka kohosi Linkkuveitsi-cañonin toisella puolen olevan selänteen takaa. Hän seisautti Apachen.
»Kulovalkea!» hän äänsi. »Odota tässä! Hälytän pojat, ja sitten ratsastamme tuonne edeltäpäin katsomaan. Kenties se ei ole lainkaan vaarallista.»
Hän pyöräytti hevosensa ympäri ja poistui ripeätä vauhtia — kuumuus ja pöly olivat unohtuneet. Shannon katseli hänen jälkeensä, kun hän eteni, istuen suorana satulassaan ja heilahdellen joustavasti ratsunsa liikkeiden mukaan, ikäänkuin olisi ollut osa hevosesta. Vajaassa viidessä minuutissa hän palasi.
»Eteenpäin!» hän huusi.
Tyttö ohjasi Baldyn Apachen viereen, ja sitten alkoi ratsastus. Hevosten kengät kalahtelivat irtonaisiin kiviin, pöly tuprusi nyt kaukana heidän takanaan, eivätkä he muistaneet hellettä. Oikotie vei kapean uurroksen poikki, jonka yli ratsujen oli hypättävä.
»Tartu kiinni satulan nuppiin!» komensi Custer. »Anna hevosen tehdä mielensä mukaan!»