He lennähtivät ylitse melkein vierekkäin, ja mies hymyili leveästi, sillä tyttö ei ollut tarttunut nuppiin.
Hän oli tullut uurroksen yli vanhan, harjaantuneen ratsastajan tavalla.
Shannonin koko olento värähteli vauhdin tuottamasta kiihtymyksestä. Hevoset ojentuivat mataliksi — niiden lautaset tuntuivat huojuvan aina samassa tasossa — se muistutti lentoa. Kuuma ilma puhalsi tukahduttavasti vasten tytön kasvoja, mutta hän vain nauroi, ja hänen mielensä teki huutaa ääneen ja heiluttaa hattua.
Linkkuveitsi-cañonin rinnettä he kapusivat hitaammin, ja heti harjanteen takana he näkivät liekkien hulmuavan kapeassa rotkossa heidän alapuolellaan. Onneksi ei tuullut — tuntui vain tulen aikaansaama ilmavirta; mutta sankka pensaikko paloi rajusti.
»Emme voi tehdä mitään», selitti Custer, »ennen kuin pojat tuovat parivaljakot, aurat ja lapioita. Paikka on kovin ilkeä — liian jyrkkä kynnettäväksi, ja pensaikko on tiheä. Mutta meidän on saatava tulen valta rajoitetuksi!»
Pian saapuivat »pojat» — heitä oli vankkurillinen — tuoden neljä hevosta, kaksi auraa, lapioita, vesitynnyrin ja aivinaisia säkkejä. Miehien ikä vaihteli kahdeksastatoista seitsemäänkymmeneen. Jotkut heistä olivat olleet rancholla parikymmentä vuotta ja olleet sammuttamassa useita kulovalkeita. Heille ei tarvinnut määrätä, mitä heidän oli otettava mukaansa ja mitä heidän oli tehtävä tuomillaan esineillä.
Vankkurit täytyi jättää Linkkuveitsi-cañoniin. Hevoset kiskoivat aurat harjanteelle, ja miehet kantoivat sinne lapiot, märät säkit ja sangoilla vettä tynnyristä. Custer laskeutui satulasta ja jätti Apachen muutaman vanhuksen pideltäväksi.
»Kyntäkää rinnettä alas rotkon itäpuolella! Koettakaa kiertää tulen ympäri eteläpuolitse ja sitten jälleen takaisin!» hän komensi toista valjakkoa hoitelevia kahta miestä. »Minä käyn Jaken kanssa käsiksi toiseen ja koetan katkaista siltä tien tämän laen ylitse!»
»Se on mahdotonta, Cus», huomautti eräs vanhemmista miehistä. »Rinne on liian jyrkkä.»
»Meidän on yritettävä», vastasi Pennington. »Muutoin meidän olisi kaarrettava niin etäältä, että tuli ennättäisi itäpuolelle, ennen kuin saisimme sen kierretyksi. Tarttukaa te, Jake, auran kädensijoihin — minä ajan!»