Jake oli lyhyt, tanakka, punatukkainen, kaksikymmenvuotias poika, ja hänellä oli hartiat kuin härällä. Hän virnisti hyvänluontoisesti.
»Kyllä minä puserran niitä niin, että pihka niistä kihisee!» hän virkkoi.
»Te muut lapioikaa ja hyörikää kuin paholaiset!» määräsi Custer.
Shannon tarkkaili, kun hän otti ohjakset ja lähti ajamaan valjakkoa hitaasti ja tyynesti. Ei kuulunut kiljauksia. He olivat hevosmiehiä, nämä ganadolaiset. Kookkaat percheronit liikkuivat varmasti eteenpäin. Auran kärki mursi syvältä maata, mutta isot eläimet astelivat eteenpäin, ikäänkuin olisivat vetäneet tyhjiä vankkureita.
Nähdessään, mihin Custer niitä ohjasi, pidätti tyttö henkeään. Ei, hänen täytyi erehtyä! Custer ei saattanut kääntää niitä harjanteelle päin. Mies ei voinut ajatellakaan ajaa hevosia rotkon jyrkästi viettävän rinteen poikki!
Mutta niin oli asianlaita. Hevoset liukahtelivat ja pääsivät taaskin vakavaan asentoon. Suoraan niiden alla palava pensaikko oli muuttunut hehkuvaksi sulatusuuniksi. Jos niiden jalansija pahasti pettäisi, ei mikään voisi pelastaa niitä suistumasta tuohon hornamaiseen ahjoon.
Auran kädensijoihin tarrautunut Jake kompasteli ja liukui, mutta aura oli hänen tukenaan, ja vaon turvissa hän saavutti jälleen tasapainonsa toistakymmentä kertaa yhtä monen metrin matkalla. Ohjaksissa oleva Custer asteli suoraan auran alapuolella. Tytöstä oli ihme, että hän sai parivaljakon menemään eteenpäin.
Rotkon jyrkkä seinämä näytti paikoitellen melkein äkkijyrkältä, eikä siinä olisi luullut muiden kuin kauriiden löytävän jalansijaa. Hänen oli mahdoton käsittää, miten nuo raskaat hevoset siinä pysyivät. Vain ehdoton luottamus näihin Ganadon miehiin, jotka olivat käsitelleet niitä pienistä varsoista pitäen, ja suuri rohkeus voivat sen selittää.
Kuinka erinomaisia eläimiä ne olivatkaan! Palavien pensaiden räiskeen, liekkien kohinan ja alhaalta hohtavan sietämättömän kuumuuden täytyi tuntua niistä hirvittävältä. Mutta sittenkin ne paljastivat vaistomaisen tulenpelkonsa vain silloin tällöin vilkaisemalla hermostuneesti sivulle ja huristelemalla korviaan.
Aluksi oli koko yritys näyttänyt Shannonista mielipuoliselta, mutta kun hän tarkkaillessaan oivalsi, mihin Custer pyrki, tajusi hän, kuinka järkevästi mies menetteli. Jos hän parilla vaolla saisi estetyksi liekkien leviämisen tänne päin, voisi hän ehtiä pysäyttämään tulen etenemisen itäänpäin laajoille laitumille, joita peittivät elokuun loppupuolen rutikuiva ruoho ja pensaat.