He olivat pysähtyneet puhelemaan tien haaraantumaan; kun Shannon nyt uudelleen hoputti Baldya kotiaan kohti, käänsi Custer Apachea saattaakseen häntä.
»Ei sinun tarvitse tulla mukaani», kielsi tyttö. »Puolisen aika alkaa olla käsissä, joten sinä myöhästyisit.»
»Mutta minä tahtoisin.»
»Ei!» Shannon pudisti päätään. »Mene vain suoraan kotiisi!»
»Salli minun!»
»Nyt on minulla vapaa iltapäivä», muistutti tyttö, »ja todella toivoisin, ettet tule.»
»Olkoon menneeksi! Tulen autolla noutamaan sinua hyvissä ajoin, ja ennen päivällistä uimme.»
»Älä tule liian aikaisin — ilmoitan puhelimitse, kun olen valmis.
Näkemiin!»
Custer heilutti hattuaan tytön ratsastaessa pois lyhyttä laukkaa, ja sitten hän istui hetkisen paikallaan Apachen selässä, silmäillen Shannonia. Kuinka hyvin tyttö ratsastikaan! Kuinka viehkeän sulavia olivat hänen kauniin vartalonsa kaikki liikkeet! Mies pudisti päätään.
»Onpa siinä tyttö, tuo Shannon!» hän jupisi ääneen pyöräyttäessään
Apachen talleja kohti.