Tyttö käsitti, että miehen mielessä oli herännyt uusi epäluulo, ja päätteli, että hänen oli varminta olla täysin vilpitön.
»En tiedä, sillä en ole nähnyt Crumbia enkä Allenia senjälkeen. Mutta kun luin sanomalehdestä, että hänet oli vangittu sinä iltana, arvasin Crumbin järjestäneen sen. Kuulin Crumbin pyytävän häntä viemään vähän lunta jollekin miehelle Hollywoodiin. Tiedän, että Crumb on huono ihminen ja että hän koetti varastaa teidän rahaosuutenne.»
Mies mietti äänettömänä useita minuutteja, ja hänen tyhmännäköisistä kasvoistansa kuvastuivat jonkun uuden ajatuksen synnytystuskat. Äkkiä hän katsahti Shannoniin, ja hänen ilkeissä silmissään oli ovela väike.
»Saatte mennä», hän sanoi. »Tunnen teidät. Allen puhui teistä kauan sitten. Olette Crumbin nainen, ja nimenne on Gaza. Te ette kerro meistä mitään rikkaille ystävillenne Penningtoneille — varmasti ette kerro!»
Meksikolainen nauraa hohotti, iskien silmää tovereilleen.
Shannon tunsi polttavan punan leviävän poskilleen. Hän sulki silmänsä melkein ruumiillisesta tuskasta, niin hirvittävästi raateli tämä nöyryytys hänen ylpeyttään, ja sitten hän tunsi ellottavaa inhoa. Mies oli hellittänyt suitset; Shannon pyöräytti Baldyn ympäri.
»Ette siis tule perjantai-iltana?» hän tiedusti, toivoen saavansa jonkunlaisen takeen siitä, ettei hänen uhrauksensa ollut mennyt ihan hukkaan.
»Herra Pennington ei löydä meitä perjantaiyönä, joten häntä ei ammuta.»
Shannon ratsasti sitten pois; mutta hänen mieleensä hiipi hämärä epäluulo, että miehen viimeiset sanat olivat kaksimieliset.
* * * * *