»Silloin olisi kysymys ollut siitä, mitä kanat, hevonen ja siat olisivat tehneet. Kirjeet, jotka minun on kirjoitettava, koskevat porsaita. Niistä en tiedä paljoa, ja kirjoitan senvuoksi Berkeleylle ja Washingtonille, pyytäen viimeisiä tiedonantoja.»
»Miksi et kysele meiltä?»
»Hyväinen aika, minähän kyselen! Yhtenään tiedustelen everstiltä kaikenlaista, ja sikalan miehet varmaankin kauhistuvat nähdessään minun lähestyvän. Olen viettänyt tuntikausia toimistossa, lukien Lovejoyta ja Coltonia. Mutta nyt tarvitsen eräitä erikoistietoja. Minusta tuntuu, että voin hoitaa sikoja paljon enemmän kuin olin aikonut aitaamalla hedelmätarhan ja kasvattamalla penkkien välissä alfalfaa laitumeksi. Siat tekevät niin tukevan ja varman vaikutuksen ja luultavasti ne tuottavat voittoa niinäkin vuosina, joina sitruunasato on huono tahi sitä kohtaa täydellinen kato tai markkinat ovat huonot.»
»Olet saanut kiinni oikeasta ajatuksesta», vastasi Custer. »Jokainen ranchon tai hedelmätarhan omistaja laaksossamme voisi ansaita joka vuosi paremmin pitämällä muutamia siitossikoja.»
»Mitäs Cus nyt tekee?» tiedusti Eva, joka oli ohjannut ratsunsa heidän taakseen. »Saarnaako hän taaskin sikojen hoidosta? Se on hänen pieni, näppärä päähänpistonsa tytön huvittamisesta — siat, herefordilaiset ja hevoset! Eikö hänellä olisi loistava menestys seurapiireissä? Kerrassaan erinomaista teepakinaa, totisesti!»
»Arvasinhan, että sinulla on jotakin sanomista», huomautti veli. »Olet ollut hiljaa viisi kokonaista minuuttia.»
»Olen miettinyt», selitti Eva. »Olen miettinyt, kuinka yksinäistä täällä on sitten, kun sinun on mentävä vankilaan.»
»Eihän minua voida panna vankilaan — en ole tehnyt mitään», koetti
Custer rauhoittaa häntä.
»Minua peloittaa niin kovasti, Cus!» Kyyneleet kihosivat tytön silmiin. »Viruin viime yönä valveilla monta tuntia, ajatellen sitä. Oi, Cus, en jaksaisi kestää, jos sinut tuomittaisiin vankeuteen! Arveletko, että todelliset syypäät saattaisivat sallia sinun joutua koppiin heidän rikoksestaan? Voisiko kukaan olla niin katala? En ole eläissäni vihannut ketään, mutta heitä voisin vihata, jolleivät he ilmoittaudu ja pelasta sinua. Voisin vihata heitä, vihata heitä, vihata heitä! Oi, Cus, luultavasti voisin tappaa sen miehen, joka tekisi sellaista veljelleni!»
»No no, rakas, älä anna sen vaivata mieltäsi! Mahdollisesti minut vapautetaan. Ja jos niin ei käykään, et saa olla niin katkera niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat siitä vastuunalaisia. Heillä saattaa olla vaikenemiseen omat syynsä, joista sinulla ei ole aavistustakaan. Ei puhuta siitä. Nyt emme voi muuta kuin odottaa, mitä rikosoikeus tekee. Siihen mennessä en aio olla huolissani.»