»Kuka on Bartolo?»
»Hän sanoi teidän tuntevan hänet. Kävitte hänen leirissään eilisestä viikko sitten.»
»Ilmoita hänelle, etten tunne häntä enkä tule!»
»Hän käski sanoa haluavansa vain puhella kanssanne pulassa olevasta ystävästänne.»
Tyttö mietti hetkisen. Ehkä tässä tarjoutui hänelle keino selviytyä pinteestä. Jos hän saisi pakotetuksi Bartolon taipumaan uhkaamalla paljastaa hänet, niin ehkä mies keksisi jonkun tavan puhdistaakseen Custer Penningtonin syytöksestä joutumatta itse kiinni. Hän kääntyi pojan puoleen.
»Kerro hänelle, että tulen!»
»En näe häntä enää. Hän on nyt leirissään. Tämän hän sanoi minulle eilen. Hän käski minun myöskin ilmoittaa pitävänsä teitä silmällä, joten ette löydä häntä, jollette mene yksin.»
»Hyvä on», virkkoi Shannon ja meni asuntoonsa.
Hän kirjoitti kirjeensä, mutta hänen ajatuksensa olivat toisaalla.
Sitten hän vei kirjeet Powersille kaupunkiin vietäviksi. Senjälkeen
hän meni puhelimeen ja soitti Rancho del Ganadoon, pyytäen puhutella
Custeria, kun hänelle vastattiin.
»Olen hirveän pahoillani», hän alkoi Custerin saavuttua puhelimeen. »Minun on suorastaan mahdoton lähteä ratsastamaan tänä aamuna; mutta jos voit siirtää sen iltapäiväksi —»