Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä varmemmaksi hän tuli, että Shannon iltapäivällä selittäisi sen asian tyydyttävästi, ja pian hän vihelteli iloisesti, ikäänkuin koko laajassa ja kauniissa maailmassa ei olisi lainkaan sellaisia paikkoja kuin vankiloita ja kuritushuoneita.
Juuri silloin hän saapui Linkkuveitsi-cañonista itäiselle laitumelle vievän polun korkeimmalle kohdalle. Tapansa mukaan Apache pysähtyi huokaisemaan rasittavan kapuamisen jälkeen ja, kuten kaikkien hevosten nähtävästi on tapana tehdä samanlaisissa oloissa, se pyörähti ympäri katselemaan päinvastaiseen suuntaan kuin se oli, johon sen isäntä oli menossa.
Alhaalla Custerista oikealle oli ranchorakennusten sikermä tomuisella kentällä, muistuttaen lasten leluja harmaalla matolla. Niiden takana kohosi kunnaan linna, hohtaen auringon paisteessa, ja vielä kauempana levisi laakso miellyttävässä harmaan, ruskean ja vihreän kirjavassa verhossaan. Sitten siirtyi nuoren miehen katse vasemmalle notkoniityn toiselle puolelle, ja heti kuoli riemu hänen sydämestään ja onnellinen väike katosi hänen silmistään. Salaperäisellä polulla eteni ratsastaja vuoristoa kohti, ja niinkin pitkän matkan päästä hän tunsi Baldyn ja Shannonin.
Tämä vastenmielinen yllätys oli melkein yhtä tyrmistyttävä kuin aavistamaton isku vasten kasvoja. Mitä se saattoi merkitä? Hänen mieleensä muistuivat tytön kysymykset. Shannon oli harkitusti koettanut urkkia hänen suunnitelmiaan, kuten myöskin viikko sitten, ja nyt kuten silloinkin hän oli rientänyt johonkin salaperäiseen kohtaukseen kukkuloille.
Äkkiä valtasi hänet tulisen raivon puuska. Vaikka hän tavallisesti olikin tyyni ja maltillinen, heräsi hänessä joskus Penningtonien kiivas luonto, halliten häntä niin, että hän itsekin hämmästyi niitä tekoja, joihin se hänet syöksi. Sen vallassa ollessaan saattoi Pennington tehdä vaikka murhan. Ja nyt Custer menetteli melkein vastoin luontoaan — hän kirosi tyttöä, joka ratsasti edelleen vuoristoa kohti tietämättä mitään häneen tähdätyistä polttavista silmistä. Custer kiroili häntä ääneen, kaivaen muististaan herjaavia nimityksiä ja sadatuksia singotakseen ne hänen jälkeensä.
Nyt oli tullut loppu… Heidän suhteensa katkeaisivat ikipäiviksi. Mitä hän tiesi tuosta tytöstä? Shannon ei ollut koskaan puhunut kaupunkielämästään eikä sikäläisistä tuttavistaan — sen hän muisti nyt. Shannon ei ollut tuntenut ainoatakaan heidän tuttuaan, ja he olivat ottaneet hänet perheeseensä ja kohdelleet häntä talon tyttärenä tietämättä hänestä mitään. Ja he saivat tällaisen palkkion!
Hän oli epäilemättä sen joukkueen palkkakätyri, joka oli varastanut wiskyn ja myynyt sitä Guyn välityksellä. Hänet oli lähetetty tänne vakoilemaan Guyta ja pitämään silmällä Penningtoneja. Juuri hän oli virittänyt ansan, johon Custer oli joutunut, ei suinkaan pelastaakseen Guyn, vaan työntääkseen epäluulot Custerin niskaan.
Mutta mistä syystä? Ei ollut mitään muuta syytä kuin se, että hänet oli alunpitäen valittu syntipukiksi siltä varalta, että viranomaiset pääsisivät liian hyvin heidän jäljilleen. Hyvä Jumala, olipa tyttö ollut ovela ja hän itse herkkäuskoinen! Shannon oli ollut hänen seurassaan melkein joka päivä, lähtenyt hänen mukaansa ratsastamaan kukkuloille ja estänyt häntä tutkimasta salaperäistä polkua. Niin hän päätteli kiukuissaan, vaikka Shannon ei suinkaan ollut menetellyt siten. Mutta kiukku ja viha ovat sokeita, ja Custer Pennington oli kiukuissaan ja uhkui vihaa. Häntä kalvoi silmitön raivo.
Hän luuli, ettei hän ollut milloinkaan ennen vihannut niin kuin hän nyt vihasi tätä tyttöä — niin kauaksi toiseen äärimmäisyyteen olivat hänen ajatuksensa Shannonista heilahtaneet tytön vilpillisyyden nostattaman siveellisen suuttumuksen johdosta. Hän tahtoisi tavata Shannonin vielä kerran, vain yhden ainoan kerran, ilmaistakseen hänelle ajatuksensa hänestä, joten hän ei enää koskaan voisi astua Penningtonien kynnyksen yli. Siitä hänen oli huolehtiminen ennen poistumistaan, jotta Eva ei jäisi alttiiksi niin kehnon luonteen vaikutukselle.
Mutta tänään hän ei voinut kohdata Shannonia. Hän ei luottanut itseensä niin paljoa, sillä kiukuissaan hän muisti, että Shannon oli nainen ja että hänen kohdatessaan tytön oli kohdeltava häntä kuten naista on kohdeltava. Jos Shannon olisi ollut käden ulottuvilla silloin, kun Custer hetki sitten ensiksi hänet havaitsi, olisi Custer saattanut lyödä häntä, kuristaa hänet.