Valmistettaessa ensimmäistä kuvaa, jossa Grace Evans työskenteli, oli Crumb yhä enemmän mieltynyt hänen kauneuteensa ja hienon viehättävään olemukseensa, joka tehosi häneen, ollen K.K.S.-atelierin tavallisten olojen ja henkilöjen vastakohta. Tyttö oli tyynen rauhaisa, joka tyynnytti hänen sairaita hermojaan, ja Gazan poistuttua hän yhä useammin etsi Grace Evansin seuraa. Hänen tavallisen menettelynsä mukaisesti olivat hänen huomionosoituksensa hyvin vähäisiä ja lisääntyivät tuskin huomattavasti, ja kun hän sitäpaitsi oli aina kohtelias kaikille, ei tyttö lainkaan aavistanut hänen lopullista tarkoitustaan.

Gracelle määrätty koe oli säikähdyttänyt ja harmittanut häntä vähän aikaa. Mutta kun se kerran oli tapahtunut eikä siitä ollut koitunut hänelle mitään ikävyyttä, alkoi se tuntua hänestä vähemmän vastenmieliseltä kuin aikaisemmin. Sen tarkoitusta hän ei ollut koskaan jaksanut käsittää. Mutta jos Crumb siten oli tahtonut päästä likeisempiin väleihin tytön kanssa, oli se hänelle onnistunut. Vaikka se olikin saavutettu pakottamalla, oli se silti saavutettu.

Näihin johtajan ja ylimääräisen näyttelijättären suhteiden lähentymistä edistäviin tekijöihin liittyi vielä yksi, joka tällaisissa tapauksissa aina on vaikuttavin — se, että tyttö pelkäsi loukata mahtavaa liittolaista ja halusi olla mielin kielin henkilölle, joka saattoi turvata hänen menestyksensä elävienkuvien alalla.

Puoliset Frankin hotellissa, päivälliset Shipissä, tanssiaiset kerhossa johtivat huomaamatta pitempiin, Sunset Inniin ja Green Milliin tehtyihin huvimatkoihin. Crumbin ovelasti punomalla ja varovasti toteuttamalla suunnitelmalla oli kaksinainen tarkoitus. Ensiksi hän kaipasi seuralaista Gaza de Luren sijalle. Toiseksi hän tarvitsi uutta kätyriä avuksi myymään melkoista huumausainevarastoa, jonka hän oli saanut petkutetuksi Allenilta ja tämän rikostovereilta lupaamalla jakaa kauppavoiton heidän kanssaan, mitä Crumb ei kuitenkaan aikonut tehdä, jos hän suinkin voisi sen välttää.

Hyvin samaan tapaan kuin hän oli viekoitellut Gaza de Luren, viekoitteli hän myöskin Grace Evansin käyttämään kokaiinia. Ja sen jälkeen kävi kaikki muu kevyesti. Hän vuokrasi Circle-pengermän varrelta toisen, vähemmän upean huvilan, majoitti Gracen sinne ja siirsi huumausainevarastonsa tytön huostaan, pitäen itse edelleen huoneensa hotellissa.

Gracen lankeeminen tapahtui helpommin kuin Gazan ja oli täydellisempi, sillä edellisellä ei ollut sitä rohkeutta eikä luonteenlujuutta, jonka avulla jälkimäinen oli kyennyt torjumaan viettelijänsä alentavammat lähentelyt. Olisi väärin ja kohtuutonta otaksua, ettei Grace lainkaan koettanut vastustaa hänen sopimatonta ahdisteluaan, sillä sekä perittyjen taipumustensa että kasvatuksensa johdosta hän rakasti kunniallisuutta ja kammosi likaisia paheita. Mutta huumausaineiden salakavala vaikutus heikensi vähitellen hänen tahtoaan ja teki hänet voimattomaksi vastustamaan lopullista hyökkäystä hänen siveellisiä arvelujaan vastaan.

Eräänä iltana lokakuun keskivaiheilla he olivat yhdessä päivällisellä Talvipuutarhassa. Crumb oli ostanut kadulta iltalehden ja silmäili sitä heidän odottaessaan sillä aikaa, kun pöytää katettiin. Äkkiä hän katsahti pöydän toisella puolen istuvaan tyttöön.

»Etkö ole kotoisin eräästä Ganado-nimisestä paikasta, joka sijaitsee jonkun joen varrella vähän matkan päässä vuoristoon vievästä rautatiestä?» hän kysyi.

Grace nyökkäsi myöntävästi.

»Mitä sitten?»