»Muistanette, miten teille kävi viime kerralla koettaessanne herjata minua, Allen. No niin, älkää uskotelkokaan itsellenne, että sallisin vankilassaolomme estää minua antamasta vielä kerran teille samaa löylytystä, jos käytte liian leikkisäksi. Teitä, Allen, vaivaa se sairaus, että luulette olevanne humoristi. Te ette ole, ja teidän sijassanne jättäisin naljailematta sille ainoalle tämän vankilan asukkaalle, jolla on tietoja teistä, Bartolosta ja — Gracialista. Älkää unohtako Gracialia!»
Allen kalpeni, ja hänen silmänsä soukkenivat hyvin kapeiksi raoiksi. Enää hän ei lausunut huomautuksia Penningtonista, mutta ajatteli häntä paljon, koettaen keksiä jotakin järkevää selitystä siihen, ettei Custer puhunut, vaikka hän ilmeisesti tunsi syylliset kyllin hyvin voidakseen puhdistautua syytöksestä, jonka nojalla hänet oli tuomittu.
Allenin Custeria kohtaan tunteman vihan lisäksi tuli nyt todellinen pelko, sillä hän oli ollut saapuvilla, kun Bartolo tappoi Gracialin. Muut kaksi näkijää olivat olleet meksikolaisia, eikä Allen lainkaan epäillyt, että jos Bartoloa syytettäisiin, olisivat he kolmisin valmiit vannomaan, että murhan teki amerikkalainen.
Hänen ensimmäisiä tehtäviään, kun hänet vapautettaisiin vankilasta, olisi Bartolon toimittaminen pois tieltä. Kun hän olisi suoriutunut Bartolosta, yhtyisivät muut näkijät Alleniin panemaan syytä poistuneen niskoille. Tällaisten hupaisten ajatusten pyöriessä Allenin mielessä kului hänen aikansa, samalla kun hän suunnitteli, miten hän maksaisi eräälle Wilson Crumbille pienen velan, joka hänen oli suoritettava tälle entiselle ystävälleen.
Ja Crumbilla puolestaan oli ilkeitä aavistuksia hänen ajatellessaan sitä aikaa, jolloin Allenin rangaistusaika päättyisi. Hän tunsi hyvin miehen luonteen. Huumausaineiden uhrien ominainen piirre on, etteivät he punnitse tekojensa seurauksia muuta kuin sikäli, missä määrin ne ovat heille edullisia juuri sillä hetkellä, ja niinpä oli Crumbkin toimittanut Allenin vankilaan vain saadakseen vaaran torjutuksi toistaiseksi. Kun hän myöhemmin ajan vieriessä sai tilaisuuden miettiä, mitä Allenin vapautumisesta välttämättä seuraisi, alkoi hän harkita, millä tavoin hän voisi pelastua kostosta, jonka hänen kavalluksensa hyvin ansaitsi.
Hän tunsi Allenin puuhat kyllin tarkoin saadakseen hänet teljetyksi johonkin keskusvankilaan pitkäksi aikaa, mutta hän ei voinut paljastaa niitä seikkoja joutumatta samalla itse syytteeseen. Allenin entisyydessä oli kuitenkin eräs kohta, jota Crumb saattoi käyttää häntä vastaan saattamatta itseään tuntuvaan vaaraan, ja se oli Gracialin murha. Crumbin ei tarvinnut itsensä esiintyä jutussa lainkaan. Poliisilaitokseen lähetetty nimetön kirje riittäisi suuntaamaan epäluulot rikoksesta Alleniin ja takaamaan Crumbille jonkun verran armonaikaa, jos kohta ei pysyväistä turvallisuutta.
Heikot ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia välttelemään ja siirtämään toistaiseksi aikeittensa toteuttamista, ja niin Crumbkin vitkasteli eikä lähettänyt ilmiantokirjettään. Ei ollut syytä hätäillä, hän päätteli, koska Allenin vankeusaika päättyisi vasta seuraavan elokuun kuudentena päivänä.
Gazan lähdettyä Crumb vietti yksinäistä elämää. Hänen kiintymyksensä tyttöön oli ollut niin lähellä rakkautta kuin hänen kaltaisensa olento suinkin saattoi tuntea. Hän oli käynyt riippuvaiseksi Gazasta ja odotti aina kotiin palatessaan tapaavansa hänet Vista del Pason huvilassa. Tytön poistuttua olivat hänen iltansa muuttuneet sietämättömiksi, ja viikkojen vieriessä hän alkoi kammota paikkaa, joka aina muistutti; häntä tappiostaan. Hän oli ehdottomasti uskonut, että tytön oli pakko palata kulutettuaan loppuun hänen antamansa pienen morfiinimäärän, ja vasta viikkojen venyttyä kuukausiksi hän oivalsi Gazan otaksuttavasti ikiajoiksi kadonneen hänen elämästään. Miten tyttö oli pystynyt sen tekemään, sitä hän ei käsittänyt, jollei hän ollut keksinyt keinoja hankkiakseen huumausaineita jostakin toisaalta.
Kun hän ei tiennyt, minne Gaza oli lähtenyt, ei hän osannut etsiä häntä mistään. Omassa mielessään hän kuitenkin oli varma, että tytön oli täytynyt palata Los Angelesiin. Arvostellen toisia itsensä mukaan hän ei voinut ajatellakaan siedettävää elämää muualla kuin suurkaupungissa, jossa oli saatavissa välikappaleita paheen tyydyttämiseksi.
Se, että Gaza de Lure oli menestyksellisesti katkonut kahleet, joihin Crumb oli hänet viekoitellut, ei johtunut miehen mieleenkään. Vihdoin hänelle kuitenkin selvisi, että tyttö hyvin todennäköisesti ei palaisi. Ja Vista del Pason huvilan tuttu ja muistorikas sisustus kävi hänestä niin tuskastuttavaksi, että hän vihdoin luopui siitä, pani kalustonsa varastoon ja vuokrasi huoneen eräästä sikäläisestä hotellista. Huumausaine-varastonsa hän piilotti huolellisesti matkalaukkuun ja otti sen mukaansa. Myrkkyjen myynti ei ollut enää ollut niin helppoa hänen rikostoverinsa lähdettyä.