Eversti hymyili.
»No niin, siitä ei nimenomaan ollut puhetta», hän vastasi. »Mutta muistaakseni johtaja mainitsi, että he lahjoittavat meille hienon sarjan kuvia ranchosta.»
»Suurenmoisen anteliasta!» huudahti Custer. »He leiriytyvät tilallemme, käyttävät vettämme, polttavat puitamme, tallaavat laitumiamme ja antavat meille vastalahjaksi sarjan valokuvia. Heidän auliutensa on tosiaan ihmeellinen!»
»Niin, mutta totta puhuakseni», sanoi eversti, »en olisi uskaltanut ottaa maksua puheeksi sen jälkeen kun näin, kuinka kiihkeästi Eva toivoi heitä tänne, sillä minua peloitti, etteivät he ehkä sitten tulisikaan, mikä pilaisi tämän nuoren naisen elämän!»
»Minkä yhtiön väkeä he ovat?» tiedusti poika.
»Eräs K.K.S:n seurue, jonka johtajana on muuan Crumb-niminen mies.»
»Wilson Crumb, mainio näyttelijä ja ohjaaja», lisäsi Eva. »Kuinka loistavan oivallista! Tanssin hänen kanssaan Los Angelesissa vuosi sitten.»
»Hän on siis sama miekkonen, vai niin!» virkkoi Custer. »Muistelen hämärästi, että olit hullaantunut häneen noin viisitoista minuuttia kotiin saavuttuasi, mutta sen jälkeen en ole kuullut sinun hiiskuvan hänestä mitään.»
»No niin, totta puhuakseni olin kokonaan unohtanut hänet», tunnusti
Eva, »kunnes taas tuo perin mainio, puhelias johtaja mainitsi hänestä.»
»Niin, hän oli tosiaankin puhelias», sanoi eversti. »Melkeinpä toivon hänen palaavan. En ole nauttinut kenenkään seurasta niin paljoa Weberin ja Fieldsin aikojen jälkeen.»