»Hän on kaatunut toissa iltana, ja nopea leikkaus on välttämätön. Hänen tilansa on sellainen, ettemme edes uskalla siirtää häntä sairaalaan. Minulla on välineet vaunuissani, mutta minulla pitäisi olla apua. Kuka lääkäri on häntä hoitanut?»
»En tiedä.»
»Hankin tänne jonkun. Annoin potilaalle rauhoittavaa lääkettä.»
Tohtori meni puhelimeen ja lausui numeron. Evans astui siihen huoneeseen, jossa hänen sisarensa lepäsi. Grace liikahteli levottomasti ja valitti, vaikka hän ilmeisesti oli vielä tajuton.
Muuttunut! Guyta ihmetytti, että hän lainkaan tunsi sisarensa ollessaan nyt häntä lähempänä. Gracen piirteet olivat kärsimysten vääristämät. Hänen kauneutensa oli mennyttä — sen kaikki jäljetkin olivat häipyneet. Hän näytti vanhalta, väsyneeltä ja riutuneelta, ja hänen kasvoissaan oli kauheita juovia, jotka saivat hänen veljensä sydämen pysähtymään ja puristivat kyyneleet hänen silmiinsä.
Guy kuuli tohtorin kutsuvan apulaista ja kehoittavan häntä tuomaan eetteriä tullessaan. Sitten hän kuuli lääkärin poistuvan pääovesta — epäilemättä noutamaan leikkausvälineitään. Veli polvistui tytön vuoteen viereen.
»Grace!» hän kuiskasi ja kiersi kätensä sisaren ympärille.
Tytön silmäluomet värähtivät ja hän avasi silmänsä.
»Guy!»
Grace tunsi hänet — tajunta oli palannut.