Guy Evans kiiti leveällä, tasaisella maantiellä sellaista vauhtia, että se olisi hankkinut hänelle kymmenen päivää vankeutta Santa Anassa, jos hänen matkansa olisi suuntautunut sen kylän kautta. Custerin sanat olivat herättäneet hänen mielessään sen vaikutelman, että Grace oli sairas, sillä Pennington ei ollut ryhtynyt yksityiskohtaisesti selostamaan hänen ja tytön välistä keskustelua, vaan pitänyt parempana antaa hänen veljensä ottaa selon hänen tilastaan, jota Guy ei olisi voinut uskoa todeksi, vaikka olisikin kuullut sen niin luotetun ystävän kuin Custerin huulilta.
Ja niinpä hän, kun hän lähestyessään Circle-pengermän varrella olevaa huvilaa, näki vaunut katukäytävän vierellä, heti aavisti, mitä se merkitsi. Sillä vaikka kaupungissa epäilemättä oli sadoittain samanlaisia vaunuja, oli näissä vaunuissa jotakin, mistä saattoi arvata niiden omistajan ammatin. Rientäessään käytävää myöten etuovelle oli Guy varma siitä, että hän tapaisi Gracen sairaana ja lääkärin hänen luonaan, ikäänkuin joku olisi jo ilmoittanut sen hänelle.
Hän soitti, mutta mitään ei kuulunut, ja kun sisäovi oli auki, astui hän sisään. Arkihuoneen toisessa päässä oli ovi raollaan. Guyn lähestyessä sitä ilmestyi ovelle mies, ja hänen ohitseen näki tulija Gracen, joka virui vuoteessa hyvin kalpeana ja liikkumatta.
»Kuka te olette — tämän naisen puolisoko?» tiedusti mies lyhyesti.
»Olen hänen veljensä. Mikä häntä vaivaa? Onko hän hyvin sairas?»
»Oletteko tiennyt, missä tilassa hän on?»
»Kuulin eilenillalla, ettei hän ole terve, ja kiiruhdin tänne. Asun maalla. Kuka te olette? Mitä on tapahtunut? Eihän hän — hyvä Jumala — eihän hän ole —»
»Ei vielä. Ehkä voimme pelastaa hänet. Olen lääkäri. Minut kutsui tänne japanilainen, joka ilmoitti palvelevansa täällä. Hän on varmaankin poistunut kutsuttuaan minut, sillä en ole nähnyt häntä. Potilaan tila on vakava; on heti suoritettava leikkaus, joka on senluontoinen, että minun on saatava tietä hänen vakituisen lääkärinsä nimi pyytääkseni hänet saapuville. Missä on sairaan mies?»
»Mies! Sisareni ei ole —» Guy keskeytti äkkiä lauseensa ja kalpeni. »Hyvä Jumala, tohtori, ettehän tarkoita, että hän — että sisareni — oi, ei, ettehän?»
Hän tarttui rukoilevasti toisen käsivarteen. Lääkäri laski kätensä nuoren miehen olalle..